Kevätsiivous

 Salmella oli tapana siivota kevään korvalla kerran vähän perusteellisemmin. Viedä viimeiset jouluun liittyvät asiat vinttikomeroon, samalla katsoa jo vähän pääsiäiseen liittyviä asioita siihen käden ulottuville. Olisivat sitten siinä, kun sen aika olisi. Usein kevät siivous osuikin juuri ennen pääsiäistä.

Perusteellisempi tarkoitti myös sitä, että huonekalut saatettiin keikauttaa uuteen järjestykseen ja samalla vaihtaa verhot. Sellainen vähintään päivän kestävä operaatio siis.

Päivä oli aina Arvolle silkka painajainen. Usein, kun Salmen silmä vältti, oli vaalean sininen mopedi kurvannut pihasta ja mäkeä alas mutkan taa. Tärkeää toimitettavaa kylälle tapasi ilmaantua yht' äkkisesti.  No, usein Arvo kyllä nosteli huonekaluja Salmen apuna, mutta heti, kun oli mahdollista, pakeni ulos.

Ajankohta oli hyvä myös sen vuoksi, että pihalla lumet sulivat, valo ja lämpö lisääntyivät ja kohta pääsisi pihalle ja puutarhaan ja kasvihuoneelle - sitten ei aikaa ollut enää suursiivouksille sisällä.

Salmella jo mieli vei pihamaalle, kun katseli kukkimaan ryhtynyttä esikkoaan.

Työ oli tältä erää valmis... Kaikki huonekalut olivat löytäneet uudet paikkansa ja voitaisiin keittää vielä iltakahvit. 

Mihinkäs Arvo taas...

Salme lähti pihalle  katsomaan... mennessään huomioi lumen jäljiltä lojumaan jääneen pulkan, jolla oli hyvä tuoda puita liiteristä sisään... Ja ei tuota lumilapiotakaan tarvittaisi ennen ensi talvea... Voi, kun oli täälläkin paljon rempallaan talven jäljiltä.

 Arvo löytyi auton konepellin alta. Niin kuin nykyään usein. Trabantti vaati alinomaan jotain  konepellin alla puuhastelua, oli Salme pannut merkille. 

 

Meneekös sinulla vielä pitkään? Ajattelin kiehauttaa iltakahvit... 

No onkos siellä jo valmista, varmistaa Arvo. Saattaisi se sitten olla tämäkin valmista, varovasti tuumaa. 

Ja johan se iltapala maistuisikin, kovin kevyellä kun nämä suursiivouksen päivät tuppaavat menemään. No, nyt oli selvitty jälleen yhdestä.