Kotiinpaluu

Linjuri oli huristellut tuntitolkulla, vaihdettukin välillä ja lopulta se pysähtyy Salmenkylällä erään mutkan kohdalla ja pimeässä kaksi hahmoa astuu siitä ulos.
Lumettomassa, vesitihkuisessa  maisemassa ne kaksi siitä jatkavat mäkeen ja kohden pimeänä olevaa taloa. Pihatie on tuttu - mutta onhan se pilkko pimeessä haastavaa.
Vihdoin päästään talolle ja sisään ja saadaan valot päälle.

Arvo rymistää  sisään ja huokaisee. Huh huh, kyllähän oli keli! Kyllä oli niin mukavaa Iitukalla, kun oli kaunista ja lunta. Hyvä oli, että löysin tämän susiturkinkin talvitakiksi, myhäilee, on se vaan lämmin - ja komea! Onkohan se alkujaan niiden Iitukan taloa kiertelevien susien sukulainen....

Salme on jo takin silpaissut päältään ja kiirehtii sisään. Mutta voi sentään!

Mitä ihmettä täällä on tapahtunut, hyllykin on tippunut... onneksi näyttää olevan kaikki purkit ehjänä.

Arvokin kiirehtii katsomaan mitä Salme oikein päivittelee.

Toteaa, että ei tuo nyt mikään homma ole korjata, ja kysyy josko olisi jotain yöpalaa.

Salme kurkkaa eteisen kylmäkomeroon, oli sovittu,
 että Aura jättää sinne jotain huikopalaa.

Ja olihan siellä, hyvää lenkkiä ja sillipurkki, voikos olla parempaa yöpalaa...

Salmekin istuu ja heittää kengät jaloistaan. Ohhooh, kyllä matka oli raskas, mutta kyllä se oli myös rakas; Iitukkaa tapaamassa 

ja nyt oltiin vielä Iita-Maikin ja Jalmarin häissä!
Voi sitä onnea ja rakkautta! <3 Sitä oli koko talo täynnä.
Ja mitä kaikkea siellä sattuikaan... niitä muistellaan huomenna - ja monta, monta aikaa.

Huomenna laitan tuon hyllyn... ja kyllä tuonne pihalle pitää saada ulkovalo. Niin oli pimeetä tuo pihaan tulo. Muistatkos Iitukan valoja - oli pihakuusessa ja talossa, oli niin helppo se ulkonakin olo..

Juu, muistaa Salme.... mutta kuule Arvo, mitäs jos hieroisit vähän nilkaa..

!!!????!!!!