Pakko mikä pakko

Kauniina keväisenä aamuna oli Posti-Mauri kurvannut Salmen portille ja kiireessä jättänyt paketin laatikkoon. Oli niin paljon postirepussa jaettavaa, että nyt ei ennättänyt Mauri Salmen kanssa juttusille. Kättään heiluttaen oli kääntänyt mopedin takaisin tielle.
Salme oli nähnyt tämän pihalta ja riensi odottavin mielin laatikolle.

Siellä oli kaunis maljakko!
Salme oli sen tilannut Osuuskaupan rouvan avustamana postimyyntiluettelosta.
Siellä olikin ollut kaupan ihan käsin tehtyä uniikkia keramiikkaa.
Tämä oli niin viehättänyt Salmen silmää. Ja kaunishan se olikin.
Jonkun markan taisi Salme siitä jäädä vielä Osuuskaupan rouvalle velkaakin - ja se ei kuulunut Salmen periaatteisiin, mutta nyt oli ollut ihan pakko!

Joskus näitä pakkoja tulee itse kullekin...
(kiitos Jutta kaupoista)

Portaat sovituksessa

Portaat vinttiin mallauksessa - ja sinne portaiden alle näkyy Osuuskauppias jo sovittelevan vanhaa pöytää ja hyllyjä... Eihän sitä niin paljon kirjanpidolle, tilauskirjoille ja laskuille tarvita..

 Hmmm, myyntitiski pitää varmaan olla heti "konttorin" lähellä, jotta on lyhyt matka..

Taidan tehdä tämän niin, että tuo väliseinärakennelma on yhtenäinen irrallinen pala ja teen tähän irrallisilla levyillä lattiat.
Ja eteisen lattia on myös irtonaisista lankuista, en liimaa niitäkään. Jätän semmoisen mukavan muunneltavan rakennelman. Jos vaikka mieli muuttuukin...

Tästä se lähtee!

Kun mielessä on elävänä ollut pitkään Salmenkylän Osuuskauppa jossa Salmekin käy ostoksilla, soittamssa Iitukalle ja saunassa, niin onkin
haastetta saada se ilmiinnytettyä sellaiseksi kuin se mielessä on ollut.

Jostain on vain lähdettävä.
Tämä ei ole numeroituja Rintamamiestaloja, mutta sen talon osien prototyypejä yhteen koottuna.
Kaikkia osiakaaan ei ole, joten haastetta puutavaran sahaamiseen tulee, mutta...
Hyvin ne toimivat ja niistä tulee vielä hyvä Osuuskauppa.

Jos välikatto on  jo kiinni, niin ei auta kuin porata pieniä reikiä ja sitten puukon kärjellä painella välit auki....

Aukko!

portaita kuivumassa

 eiköhän niistä vielä portaat tule...
Osuuskauppiaan eteinen, onkohan portaiden alla pieni toimisto?...

 ... ja etuseiniin sahasin suuret näyteikkunat....
ja alakerran huoneiden välisen oviaukon suurensin niin, että on helppo asiakkaiden siirtyä kahden huoneen väliä...

Talon pienemmät ikkunat alhaalla tulee varmaan kiinni, niin saadaan kauppaan hyllytilaa.

Sitten vaan pintoja ja hyllyjä ja kuisteja ja portaita ja... 

Onpa ihana pitkästä aikaa tehdä taas ihan alusta!

Hyvää Pääsiäistä!

Salme tekee pääsiäis siivouksen. Asettelee rairuohon kamarin pöydälle ja saamansa virpomaoksat maljakkoon, jossa on jo aiemmilta vuosilta ystävältä saadut koristeet.

Sitten aloitetaan pääsiäislampaan valmistus.

Salme maustaa sen hyvin ja pistää sen valurautapataan.

Se saakin kypsyä yön yli rauhassa, lempeässä lämmössä, kannen alla ja

se on sitten  herkkua.
(vaikka Salmea aina vähän häiritsee ajatus pienestä karitsasta)

Kun lammas on uunissa, Salme suuntaa takaisin kamariin...

Oohhhoo - talo on siivottu, lammas uunissa

ja nyt on hetki jolloin kaivetaan kirja esiin, oikaistaan sohvalle
ja odotetaan, kun kahvipannussa porot laskeutuvat.
Kahvia kyytiin odottaa pieni pääsiäis kakku.
Salme aikoo syödä siitä niin suuren osan kuin vain jaksaa...

Porraspielessä narsissit toivottavat kulkijoille Hyvää Pääsiäistä!

Kotona ollaan

Palmusunnuntaihin kuuluu virpominen. Trullit käyvät hyvää terveyttä ja onnea toivottelemassa,
tai vähän kai kiristämässäkin... vai kuinkas se menee..
No, Salme pitää virpomisesta ja pääsiäisen odotukseen kuuluu maljakkoon laitettavat
virpomaoksat.
Onneksi oli Salmenkin portille pienet virpojat löytäneet tiensä. Namit vaan olivat hukassa
joten palkka pitää suorittaa vähän jälkikäteen.

Tässä on Salmen portti ja kukkapenkki jossa jo kukkiva liljat ja ruusupensas (näyttelyyn valmistuivat)

Arvo kömpi vinttiin ja pisti itsensä maate.

Salme on iloinen pääsiäisvirpojista

ja toivottelee mukavaa pääsiäisen aikaa;

Tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks!

Kiva kun olet kotona!

Rintamamiehentien eloa

Näyttely on avattu - pitkä ja upea Rintamamiehentie on saanut varrelleen 34 upeata taloa. 

Ja talojen pihat jotka ovat vaihtuvassa vuodenajassa.

Salmen talon portti

Salme ja Arvokin jäivät näyttelyn ajaksi paikalle  - ennakkotiedoista poiketen. Ja näyttelyä laittaessa viettivät siellä jo avajaisten vastaisen yön paikalla.
 Myös Urkin talossa oli Urkki ja Irma kotosalla, Terttu ja Kerttu, Juhani ja Anneli... ja monessa muussa talossa samoin, oltiin kotosalla.

Onkohan vietetty kovatkin etkot, kun aamulla oli pihahiekkoja

esittelyverhouksella ja kovin kummallinen tunnelma... 

Rintamamiehentien mutkassa on muuntaja Hengenvaara ja sen vierellä Urkin talo, numero 63.
Mitähän näyttäisi kapungin mittamiehen mittaukset - kovin näyttää Urkin piha-ala leivinneen muuntamolle päin, kuten roskis...
Tien mutkassa on myös pysäkki.

Salme jotenkin intoutui muisteloissaan ja puhui Iitukasta ja Arvo käsitti, että nyt on tulossa ja kiirehti linjuria vastaan.

... vaan eipä pysähtynyt linjuria ja tullut Iitukkaa...

... jaa, mutta mitähän se Urkki puuhaa - pitääkin käydä katsomassa...

Näyttely jossa on 34 rintamamiestaloa, kolme kerrostaloa, Satumaailma, upean Maria Malmströmin lavasteita Annelin ja Onnelin elokuvasta ja  Marian tekemiä esineitä näytillä

sekä Nukkekotiyhdistyksen perustajan, Päivi Variksen luoma maailma jossa elämän iloisesti ja  kirjavasti Päivin tekemät upeat nuket touhavat niin, että väkisin tulee hymy huulille.
Ei kun Verakarantaan!

Mikä joululahja!

Ennen joulua oli Salme saanut paketin Maijalta, Pirren Äiteeltä ja kun tunnollinen oli,
oli pistänyt sen visusti piiloon ettei kiusaus avata ennen aikojaan olisi käynyt liian suureksi.
Sitten oli joulu tullut - ja joulu mennyt...
ja jossain kohtaa oli Salme muistanut pakeitn - mutta ei enää muistanutkaan mihin sen oli laittanut.
Se oli hukassa... Loppiaisena oli korjailtu joulukuusta pois ja Arvo vienyt vintille koristeita.
Ja kesken siivoilun oli huhuillut Salmelle alakertaan, että vintillä oli jokin paketti, mitä se pitää sisällään. Sen kummemmin asiaa miettimättä Salme vain tokaisi, että no avaa ja katso.
Ja Arvo oli avanut ja katsonut.  Ja varovaisesti kömpi rappuja alas ja huusi Salmeakin katsomaan...

No voi hyvänen aika!!
Sielläkö se paketti olikin?!
Ai että, mitä ihmettä sieltä tulee!
Mikro uuni.. älä vaan nyt pudota...

Voi mahdoton, miten se Maija... miten tätä oikein käyttääkään... Katsopas, on suojakupu ja kaikki...
voi ihmettä kerrakseen!
Mutta miten se mahtaa, onkos ollenkaan terveellistäkään.. voi sentään.. hyrisee Salme
tyytyväisenä.

Jaa-a, sitä siirrytäänkin sitten nykyaikaan ihan kerralla - ai miten tuossa on kätevä lämmitellä lihapiirakat... oi, oi ja sinne väliin kuule Berliinimakkarasta aimo siivu...
ja Arvo jo nieleksi..

Maija Kekäle <3 Kiitos <3

Salmen talossa onkin vihdon valot joka huoneessa....