No nyt siinä on rimat - ja maalia - ja kuisti

 

Viikonlopulla ja tänään olen vain sahaillut - rimoja halki.

Ja rimottanut puuttuvat seinät.
Ja irottanut muutamia ihan pahimpia jiirisaksilla ja puukolla halkomiani ja vaihtanut uusiin.
Ja sahanut - näkyykös tässä leveä hymy!
Vähän se tarvii ajokilometrejä vielä ennen kuin ollaan ihan sinut, mutta kyllä meillä on sahan kanssa jo ihan ystävyys syntynyt.

 

Talo on siis rimotettu.
"Ovet" kiinni - paitis joudun toisen oven saranalle koloamaan kohdan ja varmaan ruuvilla avittamaan. Pikaliima ei taida pysyä, kun ei ole ihan tiukassa seinää vasten ja ne tuli sitten ulkopuolelle -
Mutta ovat siis kiinni.

Sitten olen tehnyt sitä verantaa.

 

 

Mitannut ja piirtänyt ja sovitellut ja katsonut mikä näyttää silmään hyvälle..

Ja sahanut
Ai että, on ihana, kun saa palat sahattua.

Sitten tuli se aukkojuttu.
Käsisahalla sen päätin toteuttaa. Saa kait tuossa koneessa terän niin, että saa sen palan sisään, mutta se sitten, kun ollaan paremmin tutut.

Mies oli poissa (haki kaupasta valmista muusia ja lihapullia, todennut varmaan jossain kohti, että verensokerit on sahurilla laskussa..) ja poraa en siis saanut  - joten puukolla palaan reiät ja käsisaha aukkoon ja sahaamaan.

 

 

Aika hyvä! Ei ole paljon laineita. Tosin nuo reiät onkin sitten hoidettava - puukolla vuolin tasaisemmaksi.

 

Sitten sahasin koneella oviaukon.

 

 

Saha haluaisi selvästi tehdä silloin tällöin kuvioita. Vähän korjasin - sahalla - ja ihan vähän puukolla.

Mutta kuisti kuitenkin tuli.
Rimat laitoin siihenkin.
Sitten sovittelin palasia yhteen... ja voi....!
Olin laittanut rimat toiselle puolelle päädyssä!
Ai että, justiin, kun kuvittelin maalaavani sen.

 

 

Rimat irti - sahattiin pari uutta, kun meni poikki ja uusi liimaus. Nyt oikein päin.

Ja sitten maalia.
Välillä juotiin kahvit - mies keitti. Oli hakenut pullankin.

Ja sitten koekasaaminen.
Vielä kuisti ei ole kiinni.

 

 

Ja on siinä niitä ikkunoita :-D

 

 

 

Voi että - lauantai yöllä kun yhtä kerrosta jo maalailin ja kuuntelin radiosta pianokonserttoa, katselin rimoja; eripaksuisia, osa karvaisia, hiomatta, millitkin näkyi taas kuin sentti, aina siinä missä on heitto, mutta voi miten rakkaalta jokainen rima tuntui!

 

Ja mitä pidemmälle tämä etenee, niin aina vaan rakkaammaksi käy.

 

Sitten olisi betoni portaat, sokkeli, ikkunapokat ja ikkunat, listoja, kuisti sisältä - sen lattiakin puuttu..

Ja hui - koko yläkerta - ja katto.
Mutta voi miten on ihana nähdä omien kätten tulos!
Milleistä viis - tai sahatusta tuolista.