Rannalla

Salme oli saanut kutsun Arvolta saapua Kaupungin rantaan - ja sinne saavuttua
Salme tapaa Kertun ja Tertun.
Kun Arvoa ei näy, käy Salme katselemaan kaupan ikkunaa....
Samainen ranta kuuluu avatun vuosikymmeniä sitten suuren kansanpaljouden kera. Rannan avajaisista oli tullut kuulu tapahtuma jota muisteltiin vielä pitkään. Kovin samanlaisena oli ranta pysynyt liikeitä myöten. Salme saattoi melkein nähdä miten avajaispäivänä nauru ja puheensorina olivat täyttäneet laiturit ja rantakivet.

 

Kaupan nimikin oli säilynyt samana...

Voi millainen vipinä on ollut verhojen takana, tuumaavat tytöt.

Salmen kori vaan odottaa...

Vähän on Salmella sellainen  ihmettelevä olo.... eikös se Arvo tulekaan...

 ja sitten... kun Salme on syventynyt kuvittelemaan rantaelämää kaukaiseen avajaispäivään...

 

No, onkos se Salme...

No hei, hei Arvo...

 

Ja rannalle siitä lähtivät...

Käydään nyt istumaan...

 ... ja istuvat...

 

... ja istuvat... 

 

 

... ja sitten...
Ei, kyllä nyt pitää Salmen puhua asia selväksi, kun Arvo ei saa sanotuksi...

... ja sitten Salme puhuu...

 

... ja puhuu...

ja sittten sitä sulatellaan...

 

... ja sitten jo voidaan nauraa...