Kinkun hakua

Salmenkylään oli satanut lumen. Ohuen, mutta valkean kerroksen ja sekö sai mielen heti kääntymään kohti joulua.

Saaalmee.... Saaaalmeeee

 

 

Arvo oli hakenut kelkan esiin ja oli sovittu, että lähdetään Naapurin Isännälle.

 

No niin, mennäänpäs varovaisesti, on tätä lunta tullut...
Istutkos kyytiin...

 

 

No, ei Salme istunut ja kävellen menivät naapuriin. Naapurissa oli Isäntä pitänyt lahtipäiviä ja kinkkuja oli laitettu suolaan joulua varten. Salme ja Arvo olivat tilanneet myös kinkun. Tai itse asiassa pari, kun suunnitelmissa oli hiukan erilainen joulun vietto..... ainakin puhetta oli ollut...
Nyt olivat hakemassa kinkkuja kotiin ja suunnitelmissa oli paistella niitä jo pikku hiljaa.

 Vaan kovin on kelkka tullessa tyhjän näköinen...

 

Tämä se ei näytä heti uuniin menevän. 

 

Niin, näin sitä oli katsottu siellä Naapurin sikalassakin...

 

Voi sinua, possu raukkaa - justiin olivat sinuakin lahtipenkkiin viemässä... eihän sitä vinkunaa voinut kukaan kuunnella - ja katsoa - niin kauniisti ja anovasti katsoikin minua, ettei sitä voinut jättää.... Eikös vaan!

Juu, ei voinut ei - huokaa Arvo hyvin syvään

 

Tännehän sen voi laittaa nyt kanojen kanssa näin alkuunsa, eikös vaan, Arvo!

Täällä se viihtyy, voi toinen....

Juu, viihtyy, viihtyy ja vaikka viihdytetään...

 

Arvo päätti, että käy hakemassa kinkut toisena päivänä - ja ihan yksin.