Iso on ikävä

Arvo oli ollut kovin levoton ja päivänä yhtenä kolisteli vintissä oikein olan takaa. Huusi sitten Salmen katsomaan kolistelun tuloksia joita Salme silmäili pyykkien keruun lomassa.

Rottinkiset kalusteet oli kannettu ulos ja Arvon sänky siirtynyt portaiden suuremmalle puolelle.
Eikös olekin tässä hyvä?!
No, olihan se.
Tähän vielä sitten se pöytä....

 

 

Salme oli jo viilettänyt alakertaan ja pilkkoi paistia varten juureksia.

Antaa sen Arvon nyt kolistella, aikoi käyttää  saamaansa hienoa höylää ja tehdä itselleen sen kirjoituspöydän...

 

Salme aikoi sillä välin laittaa  paistin juuresten kera uuniin pataan ja jättää ne hautumaan saunareissun ajaksi.

Liinan alla oli myös pullataikina nousemassa, ne pitäisi paistaa ennen paistia ja Osuuskaupalle Kauppiaalle saunaan lähtöä.
Jaa-a, ennen Osuuskaupalle oli asiaa muutenkin, kun ei ollut sitä puhelinta kotona, vaan Salme soitteli sieltä.

 

Jaa-a, nyt pitää ennen lähtöä kyllä soittaa..

 

... On niin kamala ikävä, aikaa on kulunut jo vaikka kuinka eikä olla mitään haasteltu... Liekkö hukkunut lumeen, tai hukka syönyt koko Ystävän...

(Salmen keittiössä on taas valot :) - tosin kupu tahtoo lipsahdella pois paikoiltaan, kun lämpenee, mutta yhtä kaikki, valot on!)

Ja kun Salme kamaristaan kävi pakkaamassa mukaan saunatakkia, tulvi ikävä niin kovaksi, että muistoja tuovassa takissa soitti niiltä sijoiltaan ...

Halllooo, Iitukaa!
Mitäs sinne kuuluu???

 

Eipä olekaan nähty ja kuultu jouluisen vierailun jälkeen Urkilla ja Irmalla!

Jokos siellä on metri lunta?

 

...ja ei kai vaan ole niitä susia ja muita petoja? Kai on kaikki eläimetkin kissit ja muut tallella?!