Syksyn puuhia

Salme oli komentanut Arvon ulos - ja ränni- ja tynnyrihommiin.
Pitkään oli Salmen talo ollut rännittä ja vedet ropissee pitkin kattoa ja ripsunut milloin mistäkin niskaan, tai kukkapenkkiin.
Ja hyvää kasteluvettä meni aivan hukkaankin.
Nyt oli Arvo saanut hankittua pari tynnyriä.
Niitä sitten siirsivät pihalla oikein hiki päässä Jampan kanssa.

Niin, Jamppa oli kylän omia miehiä. Jotenkin tutustunut Arvoon ja mitä enemmän Arvon kanssa jutteli, sen enemmän ihaili. Nyt oli ruvennut ilmestymään pihapiiriin milloin minkin asian varjolla.
No, siinä on hyvä kaveri räystäs hommiin, totesi Salme ja komensi molemmat miehet ulos.

Kyllähän sitä kaksi miestä äkkiä pari tynnyriä siirtää

No niin, siinä se on ja tukevasti kiilattu kivillä vaakaan.

Onkos tämä nyt hyvin alla - eiköhän, kyllä se tynnyriin lorisee 

Sillä välin sisällä Salme puuhasi syksyyn kuuluvaa tärkeätä päivää - se on  kaalikäärylepäivä.

Se on päivä jolloin keitetään kaalinpää poikineen,  keitetään
riisipuuroa ja paistellaan jauhelihaa ja sitten siirapilla ja voilla voidellaan
ja rauhassa paistellaan kauan, hiljalleen pehmeiksi ja maukkaiksi.
Silloin on lupa syödä survotun puolukan ja hilloin kanssa niin monta kuin vain jaksaa.
(tässä kaapissa on Saaran tekemät upeat emalikulhot, kuten allakin Saaran taituroimia vuokia)

Salme sai Saaralta (Vallineva) niin upeita vuokia, että heti oli ryhdyttävä kaalikääryleiden paistoon.

Ja uusi yläkaappi - hmmm. Salme ei sanonut tästä mitään.....