Pyryn tauottua

Itsenäisyyspäivänä alkanut  pyry kesti monta päivää. Ja sen jäljiltä yhtä monta päivää avata teitä ja pihoja ja saada taas linjurit liikkeelle, maitoautot tiloille tyhjentämään tonkat ja postit konttoreille edelleen jakelijoille jaettavaksi. Ihmiset kauppaan ja asioille. 

Salmen pihankin oli pyryttänyt ihan umpeen ja Arvo oli tehnyt parhaansa, jotta polku pihan perälle huussiin, oli jotenkin kahlattavissa. 

Pyryn keskellä oli keskusteltu jälleen miten saisi eteisen portaiden alle sisävessan. Nyt sen arvon ymmärsi myös Salme,  joka muutoin hangoitteli sitä vastaan.

Arvo sai aherruksessa lumi-lapion varrenkin poikki ja joutui kahlaamaan naapuriin,  maalaistalon  isännältä lainaamaan uutta. Sekin olisi nyt sitten ostoslistalla, lainalapion

kun joutui palauttamaan. 

Nyt pihaan oli saatu polut ja hiekoitettua ne ja Arvo ehtisi lumitöiltään osallistumaan joulun valmisteluihin. Ainakin nyt oli pyryttämättä ja säätiedotus lupasi mukavaa pakkaskeliä. 

Hän pääsisi lähtemään kuusimetsään. 

Salme oli noussut jo aamutuimaan ja lämmitettyään puuhellan, keitettyään kahvin ja laitettuaan  riisipuuron hautumaan, nosti eteisen komeron kylmästä piparitaikinan keittiöön lämpiämään.

Salme otti Miirun syliin, rapsutti sitä korvan takaa ja laski sen sitten pihalle. Silläkin oli jo ikävä katsomaan rotan reittejä pyrypäivien jälkeen. 

 Ja sitte Salme alkoi pipareiden tekoon.

Ehti kaulia ja muoteilla painella jo osan paistoa vaille valmiiksi, kun Arvo tuli aamukahville ja keskelle hyörinää

Otakin riisipuuroa alle, niin on tukevampi lähteä sinne kuusimetsään, Salme ehdottaa...

Arvo hyväksyy oitis puuron ja tuumaa, että kuusimetsän jälkeen saisikin kahvin kanssa jo joululle tuoksuvat piparkakut. 

Kyllä tässä kelpasi! Mitä lähemmäs aattoa, sitä enemmän herkkuja.