Antaa kesän helliä

Kesäpäivät olivat olleet pitkiä ja kuumia ja niitä oli ollut harvinaisen monta.  Salmella oli täysi työ saada kasvihuone tuulettumaan niin, etteivät kurkut ja tomaatit vallan läkähtyneet. 

Aika hyvin oli Salme onnistunut, kun oli jaksanut myös kastella hyvin. Etenkin kurkut vaativat paljon vettä, tullakseen pulleaksi ja lihaviksi ja pitkiksi. 

Nyt kurkut tuntuivat kypsyvän kaikki samaan aikaa - ja sato olikin hyvä. 

Näistä riittäisi viemisiksi myös Toukolaan. Siellä Vappu kasvatti vain avomaan kurkkuja joita saattoi säilöä, mutta näitä kasvihuonekurkkuja Vapulla ei ollut. 

Nämä olivat hyviä, kun viipaleet maustettiin sokerilla, suolalla ja tilkalla väkiviina-etikkaa ja hölskäytetiin kulhossa lautasen alla. 

Salmella oli kokeilussa myös pieni päärynä-puu. Sekin oli kypsyttänyt helteiden hellimänä hedelmiä.

Niistä sai myös jälkiruuaksi kiisseliä. Joskin ne olivat sellaisenaan mehukkaita. 

Arvo piti eniten päärynäpiiraasta.

Aamulla, ennen kuuminta aikaa oli hyvä käydä pihamaan kukat kastelukannun kanssa kaikki vielä läpi - kierros katsellen, että kaikki on kunnossa...

 Kasvilavakin oli matkan varrelle... se oli jo tyhjä ja odotti ensi kevättä ja uusia taimia...

Talitiaisetkin kävivät juomassa ja kylpemässä ankkojen vadeissa, pitää katsoa, että nekin on täynnä.

Täynnä... 

Joskus ne hyväkkäät riehaantuivat ja kaatelivat vatinsa.

Joka penkille vettä...

Ja ruukuille..

Salme aikoi keittää kahvia kierroksen jälkeen...

...ja hakea kesken olevan kirjansa...

...ja linnoittautua pihakeinuun.. se oli sopivasti varjon puolella...

Vielä näillekin kerran lisää..

... ei kovin kummoisia tulisi tänäänkään tehtyä. Eikä tarvinnut - Kesäpäivistä kuuluikin nauttia;  sai antaa lämmön helliä ja ihanan raukeuden ottaa valtaansa.  Välillä kuului tuulen suhina pihan puissa ja pörriäisten laiska pörinä kukissa. Pihakeinun hiljainen natina sen keinahtaessa... laiskasti... hitaasti... Oli kesä! 

Kevät kukkii

 Salmenkylälle oli tullut kevät - ja millainen kevät! Aikainen. Pääsiäisenä oli jo lumet huvenneet ja Salme oli päässyt pihamaan kimppuun ja sen myötä lempipuuhaansa keväällä; pihamaan tarkastuskierroksille. Joka kolkka, kulma ja kolonen piti tarkistaa ja tutkia missä mennään talven jäljiltä. Missä olisi korjattavaa, tai kohennettavaa. Ja miten ihana oli tehdä suunnitelmia kesää varten, se se vasta lempipuuhaa olikin.

 

Salme oli jo aloittanut esikasvatukset, hyvin maltillisesti, ettei kävisi niin, että joka paikka olisi uusia taimia täynnänsä, ennen kuin ne saisi maahan. Onneksi oli tuo kasvihuone, mihin saattoi istuttaa jo hieman aiemmin, kuin avomaalle.

Ja joka ikkunan ohi mennessä silmät siirtyivät pihamaalle ja ihaillen liikkuivat, kuin hyväillen, kaikkea mitä näkyi. Miten vihreys ja vehreys jälleen valtasi tienoot!

 

Pihamaalle oli tänä keväänä puhjennut myös uusi kukkija: kirsikka.  Viime keväänä oli Salme ja naapurin Vappu yhdessä tehneet kevät-retken lähikylän taimitarhalle ja sieltä oli mukaan tarttunut kirsikka-puu. Posti-Mauri oli sellaista Salmelle kehunut ja kertonut, että siinä oli huumaavan tuoksuinen kukinta ja keväällä aiemmin, kuin omenapuut ja värinä vaaleanpunainen. Sellainen oli ostettu, istutettu lämpimään paikkaan kasvihuoneen vierelle ja nyt se oli puhjennut kukkaan.

Kyllä oli Posti-Mauri tiennyt mistä puhui, ei turhaan kehuskellut lainkaan.

Salme veti henkeä ja sulki hetkeksi silmänsä... tähän olisi hyvä istahtaa... siirränkin tuolin tähän alle...  ja lähtee hakemaan korituolia.

... no nyt... voi sentään, mukavasti kuuluu myös pörriäisten surina, taitavat tykätä nekin.

... mutta ei, kyllähän tässä olisi pöytäkin hyvä ja lasi simaakin maistuisi... ja lähtee jälleen...

Ja Salme kipaisee sisälle saakka - Salme oli tehnyt uuden ämpärin simaa. Arvo oli juoda lotkinut edellisen ihan ennätysajassa. Oli kehunut miten erityisen hyvää oli ollut... vaikka ei siinä mitään tavallisuudesta kummempaa ollut ollutkaan.

Salme oli kyllä huomannut, että sitä oli juotu myös Naapurin Toukon kanssa ja kovin iloisin mielin, etenkin Vappupäivän kuluessa, kun oli tultu marssilta ja torikahveilta. Olivat varmasti pistäneet omiaan joukkoon, hyrähti Salme, kun muisti miten olivat yrittäneet olla kuin ei mitään, vaikka miehiä oli laulattanut ihan mahdottomasti ja eivätkä sitten olleet enää voineet pidätellä ja lopulta päästelleet oikein miehissä, täysin rinnoin, kumeasti ja komeasti.

Ihan hymyilytti vieläkin...
Salme otti simamukin ja vapulta jääneen munkin mukaansa pihamaalle.

Samalla kuului Arvo tulevan.
Arvo oli käynyt  Toukolassa kertomassa, että elikot voi tuoda taas kesänviettoon ja Touko oli lähtenyt saman tein Arvon matkaan peräkärryllään ja tuonut elikot kotiin.

Se päivä oli Salmelle aina yhtä iloinen.  ...olihan kaikki vielä tallessa...

No kyllä kyllä, Arvokin vakuutteli ja olisihan siitä sana tullut, jos jotain olisi sattunut.

Pihamaalla oli jälleen mukava hyörinä. Ja seuraavaksi pääseekin kasvimaan kimppuun, tuumi Salme, mutta sitä ennen Salme istui puunsa alle, kulautti simalasista, sulki silmänsä ja antoi kevään helliä.