Uusi vuosi

Salmenkylässä joulu oli mennyt rauhaisasti, kuten sen oli useimmin tapana. Käytiin kuusi metsästä, valmistettiin joulun ruuat. Käytiin viemässä joulutervehdykset ja lämmitettiin joulusauna. Sytytettiin kynttilät ja päästin joulun herkkujen ääreen.
Lahjojakin vaihdettiin, joko pukin tuomana, tai kuusen alle tonttujen toimittamana.

Ainoa asia joka hieman harmitti joulunviettäjien mieltä, oli lumen puute.
Olisi ollut paljon valoisampaa, kun olisi valkeat hanget hohdelleet, mutta tähän oli tyytyminen. Myös Salmen, joka harmitteli asiaa, kun taskulampun valossa kiiruhti ulkohuussista sisään. Tämä tihkusadekin vielä...  Olisikohan nyt ensi vuosi se vuosi, jolloin saisi huussin ihan sisälle taloon? Toivottavasti, huokaisi Salme ja kurkisti ikkunasta ulos; kuului mopon pärinää...

Oikein Salme kuuli. Posteljooni Mauri se sieltä kurvasi mäen ylös ja avoimesta portista pihaan. Oli Salmella postilaatikkokin portin pielessä,  mutta usein Mauri ajoi aivan porraspäähän ja vei postit suoraan asianomaisille. Niin nytkin. 

Salme kiiruhti jo rapulle vastaan ja tervehtimään...

Hyvää huomenta toivoteltiin puolin ja toisin, todettiin kulloinenkin sää ja päivän polttavat uutiset vaihtuivat siinä samalla. Otettiin vähän kantaa kylällä meneviin asioihin, tai jos ei niihin ollut mielipidettä, vaihdettiin tärkeimmät naapurien kuulumiset; oletkos kuullut jo... varmistuksella.

... samalla sai päivityksen jo kuultuihin huhuihin. Usein sai myös jonkin henkilökohtaisen viestin. Salmenkylällä kun puhelinta ei ollut kovin monessa talossa. Postilla, nimismiehellä ja Osuuskaupalla ne olivat ja niissä myös muiden käytettävissä. Salmella kyllä oma oli, kun ystävälle Iita-Maikille soittaminen Osuuskaupalta kävi kovin hankalaksi ja kaikkea ei voinut siellä muiden kuullen puhella, niin piti sitten hankkia oma, mutta kun kovin monella sitä ei ollut, ei siitä ollut näin kylän asioissa aina apua. Nopeaa oli jättää asiat Maurin välitettäväksi, hän kun kaikkien luona postiasioissa kuitenkin kävi.

Ja olihan näitä, postejakin... muutama kirje ja joulukorttikin, joka ei ollut ennättänyt jouluksi perille.

Arvokin ennätti toivottamaan Maurille hyvät uudet vuodet.

Salme ja Arvo kertoivat, että olivat järjestämässä illaksi pientä illanistujaista näin vuoden vaihtumisen merkeissä. Sitä viettämään oli kutsuttu naapurit ja Osuuskaupalta Kauppias ja Rouva. Maurikin olisi lämpimästi tervetullut...

Mauri kiitti, mutta kertoi, että olisi menossa Palokuntatalolle. Mauri kuului Salmenkylän VPK:hon ja sen oli tapana järjestää uutena vuotena Palokuntatalolla tanssit. Siellä olisi vähän syömistä ja lopuksi ammuttaisiin ihan rakettejakin. Näin niin kuin ammattilaisten toimesta, selvensi Mauri. Mielellään hän olisi muutoin tullut...

No, eihän sille mitään voinut, tuumasivat Salme ja Arvo, toisella kertaa sitten - ja toivottivat mukavia tanssihetkiä Maurille. Jospa sieltä vaikka se heilakin sitten löytyisi, vinkkasi Arvo Maurille. Tiedä tuota, tuttuja rouviahan siellä tapaa olemaan, tuumasi Mauri ja käänsi mopedinsa  ja kiitti vielä mennessään kutsusta...

Salme vilkutti ja kääntyi ja siirtyi sisälle. 

(Mauri on Minna Toivarin valmistama posliini-nukke, jolle laitoin uudet hiukset ja vähän karvoitin, eli laitoin viikset. Ja vaatetin. Mauri posteljoonihan on ollut ensimmäinen henkilö johon Salme tutustui taloonsa tullessaan, mutta vasta nyt sen sain ihan näkyväksi, kun oikea tyyppi tuli Minnalta vastaan. Olen iloinen, että hänkin on nyt fyysisesti mukana! Kiitos Minna)

Iltaa varten oli kalkkuna menossa uuniin. Se oli Naapurin Isännältä, Toukolan tilalta. Touko ja Vappu eivät kuitenkaan itse olisi tulossa Salmelle, vaan hekin menisivät Palokuntatalolle tansseihin. Touko kun oli Vapaa Palokunnan toiminnassa kovasti mukana, niin asema ja tehtävät velvoittivat. Ja oikein mukavaahan siellä oli ollut joka vuosi. VPK:n soittokunta soitti ja Vapun kanssa sai pistellä salissa polkaksi oikein urakalla. Molemmat olivat kovia tanssimaan. Kesäisellä tanssilavallahan he olivat muutama aika sitten tavanneetkin. 

Kalkkunan lisäksi Salme tarjoilisi salaattia ja itse paistettuja lihapiirakoita ja höyryttäisi makkaraa. Alkuun tulijoita odotti glögi. Arvokin oli huolehtinut kattauksesta, huomasi Salme -  oli vienyt terästykset kamarin pöydälle, jossa glögiin sai lurauttaa joukkoon vahviketta, oman maun mukaan. 
Illalla oli ohjelmassa myös tinojen valamista ja niistä ennustusten tulkintaa. Se olikin aina hauska toimitus, kuka mitäkin omissaan näki, kun sen varjoa tulkittiin. Tinoja varten oli Arvo tuonut sulatuskauhan ja tinakengät valmiiksi.

No nyt, nyt tulivat naapurin Edvin ja Hertta...

Tervetuloa, tervetuloa...

Ottakaas tästä muki ja  lämmintä glögiä ja voitte sitten istua kamariin, toimitti Salme. 
Ja kamarin puolella onkin jo valmiina sekaan laitettavat, tarkensi tietysti Arvo,,, Niin, vissiin tarkoitat mantelia ja rusinoita, siihen leukaili Edvin..

Impi-Karoliina, Helmin sisar olikin jo tullut. Hän oli päättänyt tulla suoraan kotikäynniltään, kun oli mukavasti tässä matkan varrella, turhaan koukata kodin kautta, oli selvittänyt Salmelle.

Osuuskauppiasparikin saapui ja kaikki nauttivat glögiä, kun Arvo kuuli verannalta vielä kolinaa... no onkos se joku elikoista päässyt...

Salme sanoi menevänsä katsomaa, jos Arvo kaataisi lisää glögiä..

Verannalla tulikin vastaan Posti-Mauri! Mauri oli kovin hämillään ja kysyi, voisiko vielä tulla, vaikka aamulla olikin kieltäytynyt kutsusta... 
No tottahan toki, tervetuloa Mauri hyvä, tule sisään...

Salme johdatti Maurin kamariin, josta kuului iloinen puheen sorina. 
Katsokaapas kenet verannalta löysin -  

... ja kaikkihan sinä Mauri tunnetkin, kun postia olet jakanut jo monta vuotta. Istupa joukkoon ja hörppääpäs lämmintä glögiä alkuun, sitten on täällä  pöydällä vähän suolaista...

Niin, tulkaahan nyt ottamaan syötävää täältä takapöydältä...

Glögin juoneet siirtyivät ruuan ääreen ja Mauri vastaavasti glögiä nauttimaan sohvalle.  Impi-Karoliinakin jää vielä siemailemaan omasta mukistaan. 
No, hei hei... ja hyvää uutta vuotta, Mauri tervehtii. Impi-Karoliina olikin uusi kylällä, vasta jonkin aikaa sitten muuttanut. 
Olin tuolla Palokuntatalolla, siellä oli tanssit ja kuulinkin sitten Toukolan Vapulta, että Impi-Karoliina olisi tänään täällä... Tai siis niin kuin nämä kaikki vieraat tietenkin - kuulin - niin että ovat...  olinkin tulossa sitten tänne ihan muutenkin... takeltelee Mauri.

Hei vaan ja samoin, hyvää uutta vuotta...

Ja siitä se ilta sitten käynnistyi, myös takeltelevan Maurin osalta... puhetta, naurua, kaskuja ja leikinlaskua... 
 ja Salmen lihapiirakat saivat kehuja...

... ja uunissa paistettu kalkkuna. Ja höyrytetty makkarahan maistuu aina...

Osuuskaupan Rouva on kova kertomaan kaskuja, päihittää Arvonkin, vaikka Salme oli aikoinaan varma, ettei Arvon voittajaa ole, mutta näin Salmekin sai pyörtää aatoksensa.

Illan edetessä puheet kääntyivät ennustuksiin ja uskomuksiin ja muistettiin, että tinat odottivat valamista... Siirryttiin keittiöön jossa Arvo oli jo sytyttänyt lieteen tulen tinakenkien sulatusta varten ja laskenut ämpäriin vettä

Osuuskauppiasta kehotettiin aloittamaan ja näin hän sai kunnian olla ensimmäinen ennustuksen valaja...

... ja kaikki sitten vuorollaan kumosivat sulaneen tinan vesiämpäriin ja yrittivät valon ja varjon avulla selvittää mitä jähmettynyt möykky edusti ja ennusti...

Oman tinansa valettuaan Helmi siirtyi kamariin keinuun. Selkä oli vihoitellut jo jonkun aikaa. Olisiko jouluna tullut kuitenkin touhuttua liiaksi, vaikka ei mitään suurempia tehtykään. Tiedä häntä, mutta kiikkustuoli tuntui nyt siihen oikein  hyvältä.

Vähitellen kaikki olivat valaneet omansa ja asettuneet jälleen kamariin. 
Arvo oli päässyt siihen kohtaa iltaa, jossa kiitti kaikkia vuolaasti menneestä vuodesta, ystävyydestä ja avuliaisuudesta. Olihan sitä koettu kaikenlaista vuoden aikana. Ja toivoi, että ensi vuosi olisi kaikille oikein hyvä; terveyttä, vaurautta ja rakkautta, toivotteli - ja katsahti naurussa suin sohvalle, josta Impi-Karoliina ja Posti-Mauri eivät olleet juuri liikahtaneet..

Ja nyt minä haluaisin vielä laulaa teille... päätti Arvo, ja rykäisi kurkkuaan ponnekkaasti.
Salme huokaisi, mutta hymyili sitten... eihän tätä voinut mitenkään estää, senhän kaikki jo tiesivät. Odottivat vain, millainen ohjelmisto olisi tälle illalle tulossa.

... krhööhm,,, 
höm...hm.. 

 
... Yksi haamu oli Marjaanan ooovella...ja se hilijalleen kooolkutti... kop, kop...

kröhm, selvitti väliin jälleen kurkkuaan...

... Huomas kaikki heti, meitä katsoissaan,

Et lempi yhteen veti, kun yks jäi varjo vaan.

Menneessä kaikki kyllä saan, jos lyhdyn alla rakastaa,

Sun kanssas Salme pien,..

Osuuskauppiaskin jo yhtyi lauluun.. 

... tänä yönäää, onni suosii rohkeaa... tänä yönäää lempi tarjoo hehkuaan...

Nyt olisi oikea hetki vähän tanssahdella ja ihan oikean musiikin tahtiin, tuumasi Salme ja pisti levyn soimaan.
 Yhteisvoimin nostettiin pöytä sivuun ja tehtiin tilaa pyörähdyksille... onhan se nyt vähän tanssiksikin pistettävä!

 

Ja mikäs, mukavahan se oli vanha vuosi tanssien saatella menneeseen ja uusi toivottaa tervetulleeksi. Siitä kaikki olivat kovin samaa mieltä. 

Iltahan tulisi sitten päättymään Arvon tunteelliseen tulkintaan: On suuri sun rantas autiiiuus...
johon Osuuskappias yhtyisi, jos olisi vielä paikalla...
On syvään sun kuvaaasi painunut... ja villisorsaa kuunnellut, ma siellä mooonin öin... 

Mutta ei, ei  ihan vielä, vielä ennättäisi pistää vaikka letkajenkaksi!

Oikein Hyvää Uutta vuotta!