Aamu Salmella

Huoooh ,, oooohhhoohh, huuuooh..., mitähän se kello on.... Kolinaa kuuluu.... ei kai... ai niin, Salme on kotona, jokos se Salme on noussut...

 

 

Arvo heräilee vinttikamarissa...

 

 Salmen huoneessa ei enää ole ketään - Salme on jo noussut ja lähtenyt askareisiin...
Jos Salmella oli lähtiessään tavaraa, niin voi miten sitä oli tullessa! (Pirrelle kiitos ihanista asusteista! tuo ruudullinen yhdistelmä on upea <3 )

Salme on jo aamutuimaan lähtenyt kanalaan...

Jahas - kyllä teille on ruokaa annettu, näyttää pesässä olevan muniakin

 

 

 

Ja sitten aamutoimiin...

 

 

Salme harjoittelee uudella keittimellä kahvin laittoa...

Ja uusia astioitakin on ... ja kahvimylly
(astiat on ihanaa Kaisaa ja keitin sekä uskomaton pieni lasimortteli ja mylly on sitten Mirkaa)

Huomenta...

 

Huomenta, huomenta - voi sentään, nyt olisi varmaan heti tunnustettava Salmelle....

Miten ihmeessä sen vaan sanoo... Krhhmmm, niin tuotaaa... kun khym

Ja Arvolla silmät kiertävät pelokkaana keittiön hyllystä toiseen...

 

Ja sitten Arvo saa kerrottua, että Salmen poissaolon ajan on Mahoton ollut kateissa...

 

 

On käyty Posti-Maurin kanssa etsimässä ja huutelemassa... ei vaan ole löytynyt mistään... Että sellainen murhe tässä....

Salme lähtee kamariin - voi sentään, ilmankos Mahoton ei ollut illalla vastassa eikä näkynyt nyt aamullakaan.. Salme oli ajatellut sen olevan Arvon kanssa nukkumassa, mutta ei sitten ollutkaan..

 

 

Aurinko paistelee niin lämpimästi, että tämän Lumikuningattaren voinkin viedä ulos...

 

Lumikuningatar on Mollamarin kukkatarhalta jolle rimakorin kasvatukseen on tehnyt Kaisa ja sain sen synttäriyllätyksenä Kaisalta - i h a n a

 

Mitähän täällä vielä on sattunut...

(pöydällä on yksi uusimpia hankintoja, Kristiinan ihana kulho)

 

Tänne puutarhaan pitää tälle saada paikka kesäksi... vähän suojaisaan jossa se saa nauttia kesän lämmöstä...

Voi sitä Mahotonta - toisaalta, se on kyllä nimensä veroinen ja varmaan löytää takaisin...

Salmen talossa Juhannuksena

Salmen talossa ei olekaan ihan hiljaista vaikka Salme lähtikin heti Meripäiviltä kyläreissulle Iita-Maikille. Juhannuksen viettoon.
Salmen talossa on Arvo.
Aika äkkiä Arvo joutui, tai pääsi - Salmelle.
Meripäivillä oli Salme kiitellyt Arvoa kauniista kirjeestä ja sanonut olevansa oikein otettu vaikka Arvo olikin noin vallan leikin päältä kosinut Salmea.

Kyllä Salme sen oli ymmärtänyt, että Arvo vaan leikilläään ja sanonut, että jos Salme vain olisi naimisiin menevää sorttia ja Arvo olisi tosissaan ollut, niin olisi voinut ihan harkitakin. Ja nauraa hyrissyt päälle.

 Ja samaan syssyyn kertonut, että oli kuullut Arvolla olleen Salmenkylän kunnanjohtajan kanssa neuvotteluja vuokra-asunnosta joka ei ollut vielä muutettavissa ja siihen asti Salme tarjosi yösijaa Arvolle.

 Kun itse vielä oli lähdössä Juhannus visiitille... ja kanatkin tarvitsivat hoitajaa. Niin että jos Arvo..
Ja niin sitten oli Arvo tullut vähine kimpsuineen ja yläkerran toiseen huoneeseen oli Salme pedannut Arvolle pedin.

Ja lähtiessään luetellut liudan tekemättömiä töitä... toivottanut hyvää Juhannusta ja hypännyt linjuriin.
Sinne jäi Arvo ihmettelemään.

 

Yksi tekemätön työ oli kanala.

Ja nyt se oli sitten tehty...

 

 

Tarhassa kopsi pihaa pieniä kääpiökanoja ja niitä vahti komea kukko.

Kanalassa oli pesässä jo kova muninta käynnissä

 

 

 

Mutta ei se Arvo kanalaa ihan yksin tehnyt - Posti-Maurilla oli juhannuksena vapaata ja oli tullut nikkaroimaan.

Salmen kylvökset ovat jo nousseet mukavasti ja niitä pitäisi Arvon kastella...

 

Arvolla oli "kiireensä" Juhannuksenakin - Suuri Punainen vihko ja Pieni Musta vihko. Niissä oli merkitsemisiä...

ja olihan se voimillekin käynyt, Maurille apuna oleminen...

 

 

Joten mukavaa Juhannuksen jatkoa!

Rannalla

Salme oli saanut kutsun Arvolta saapua Kaupungin rantaan - ja sinne saavuttua
Salme tapaa Kertun ja Tertun.
Kun Arvoa ei näy, käy Salme katselemaan kaupan ikkunaa....
Samainen ranta kuuluu avatun vuosikymmeniä sitten suuren kansanpaljouden kera. Rannan avajaisista oli tullut kuulu tapahtuma jota muisteltiin vielä pitkään. Kovin samanlaisena oli ranta pysynyt liikeitä myöten. Salme saattoi melkein nähdä miten avajaispäivänä nauru ja puheensorina olivat täyttäneet laiturit ja rantakivet.

 

Kaupan nimikin oli säilynyt samana...

Voi millainen vipinä on ollut verhojen takana, tuumaavat tytöt.

Salmen kori vaan odottaa...

Vähän on Salmella sellainen  ihmettelevä olo.... eikös se Arvo tulekaan...

 ja sitten... kun Salme on syventynyt kuvittelemaan rantaelämää kaukaiseen avajaispäivään...

 

No, onkos se Salme...

No hei, hei Arvo...

 

Ja rannalle siitä lähtivät...

Käydään nyt istumaan...

 ... ja istuvat...

 

... ja istuvat... 

 

 

... ja sitten...
Ei, kyllä nyt pitää Salmen puhua asia selväksi, kun Arvo ei saa sanotuksi...

... ja sitten Salme puhuu...

 

... ja puhuu...

ja sittten sitä sulatellaan...

 

... ja sitten jo voidaan nauraa...

 

 

Piano

Salmella kävi tuuri - hän sai vihiä, että Kauppakylässä kappalaisen talossa aikoinaan salissa ollut piano oli löytynyt eräästä länsirannikon pitäjästä.
Monien mutkien kautta se päivänä yhtenä oli sitten Salmen pihamaalla.

 

Ja miten ihmeessä tämä saadaan sisälle?
Kyllä nyt olisi pulskat ja voimakkaaat kantajat tarpeen.
Nyt ei se Arvokaan ole Salmenkylässä... Pitää käydää kysymässä Posti-Mauria ja sitten naapurin isäntää...

 

Monen monituisen ähkäisyn,muutaman voimasanan, pöllitupakin, kahvikupillisen, lettupinon ja raparperipiirakan jälkeen oli piano sisällä.
Ja vieläpä vintissä. Sieltä Salme sille löysi paikan.
Voi että, onkin hiukan jännittävä tunne kosketella vanhaa pianoa... Sitä on aikoinaan soittanu Salmen isän mummo, Fiona Ahl joka oli Kauppakylässä kappalaisen puolisona ja kovin musikaalinen. Ja oli kuulema omanut kauniin ja tumman äänen joka oli soinut nuotilleen. Absoluuttinen sävelkorva. Nuottivihkokin Chopinia oli jäljellä ja senki Salme sai mukaan.
 (Kiitos Kaisalle, ihana piano!)

Kun Mauri ja Naapurin isäntä olivat lähteneet, Salme kaivoi vielä silkkipaperista esiin mukana tulleen lahjan...
Kaunis kahvikuppipari.

 

Ja nimikoituna.

 

Mutta eniten Salmea nyt hämmensi kääreessä tullut viesti....

 

 

Espanjan terveiset
Urho-Kalevi

 

 

Salme on saanut postia

Päivä on ollut pilvinen ja viileä.
Juuri sellainen jolloin kuuluu paistaa makaronilaatikko. Ja yleensä pannukakku, mutta raparperit olivat jo niin suuret, että Salme pätti paistaa raparperipiiraan.

Siitä vaan ei tahtonut tulla oikein mitään... Salme oli aivan ajatuksissaan...
Posti-Mauri oli tuonut Salmelle kirjeen.
Kirje oli Arvolta.
Kun Salme tapasi vuosien jälkeen Arvon ja tuli kutsuneeksi hänet kylään, oli Salme kyllä vähän miettinyt, että oliko kuitenkaan ollut ihan hyvä ajatus.
Montaa sanaa ei Arvo ollut suustaan saanut kyläreissullaan ja salkkukaan ei  irronnut kädestä koko vierailun aikana..
Mutta jotain siitä vierailusta jäi... se Arvon hymy. Hymy joka syttyi silmissä saakka.
Ja lämmin, lempeä katse.
Ja tänään oli sitten tullut kirje.
Kirjeessä Arvo kertoi kaiken sen, mikä tapaamisella oli juuttunut kurkkuun.
Kertoi kaipuustaan ja siitä miten Salme oli jo lapsena tullut Arvon sydämeen, tehnyt sinne pesän ja sitä Arvo vaalinut kaikki vuodet. Nekin jolloin ei Salmea ollut lähettyvillä.
Ensin Salme hämmästeli, mutta sitten mieleen nousi kuva Arvosta joka irrotti Salmen lettiä vattupuskasta, Arvosta joka nosti Salmen pyörää syvästä ojasta ja Arvoa joka kivellä uhkasi naapurikylän isoa Keijoa joka oli kiusannut Salmen ihan itkuun ja Aarvo saattelemassa Salmea kouluun ja kotiin reppua kantaen.
Niin, Arvo..

Kyllä taitaa piirakka jäädä tekemättä.... niin on tuvassa kuumakin.
Salme istuu talon rapulle ja muistelee kirjettä...

Kovin kauniita sanoja se on täynnä.
Ja lopuksi siihen on Arvo kirjoittanut, että suurin haaveensa olisi saada Salme rinnalleen elämän purrelle.
Ihan kunnniallisesti, Arvo kirjoittaa, koska kertoo tietävänsä, ettei Salme koskaan
suostuisi susipariksi. Kihloja ehdottaa...

Ja suuresta kaipauksestaan kertoo  -

Loppuun laittaa, että ei kumminkaan tupata jos ei tykätä....

Vieraita

 

Salmen talon kulmalla vilahtaa...
epävarmaa... uskallankos... ollaan kuitenkin nyt Salmen pihalla....

Salme kuulee ääniä... ja havahtuu kesken touhun...

 

No mutta... sehän on Arvo, Salmen vanha kouluaikainen tuttava jonka Salme vuosien jälkeen juuri  tapasi muutama päivä sitten ja pyysi kylään, jos Arvolla sattuu Salmenkylään asiaa.

 Onkin heti sitä asiaa sitten tullut...

 

 

 

 

No Arvo, päivää... sitä onkin tullut asiaa tälle kylälle... ?

 

Niihkyll....

 

 

Niin, tällaista täällää on menossa; puutarhan laittoa ja kylvöt pitäisi saada tehtyä että on sitten talvella porkkanat ja kaalit - ja kun näin hyvä ilmakin satttui..

 

On tässä tätä puuhaa....

 

 

Niihkyll...

 

No maistuisiko se kahvit... Niin, maistuu varmaan, menenkin keittämään ja pidän tässä sitten vähän paussia, onha tässä tätä päivää vielä jäljellä...

 

 

Ja Salme menee..

Arvo jää jälkeen ja empii... josko sittenkään oli viisas tämä tänne tulo...

 

Voi hyvänen aika, sama sanojen nyhdäntä se jatkuu - eikä näytä tuo multapussi kovin herkästi sopivan käteen...

Jospa sitten laitankin leipää ja makkaraa, tulisi vähän ruista noihin ranteisiin
... ja eilen saunan jälkeen paistetut letut, niin, nekin minä taidan laittaa vapusta jääneiden munkkien lisäksi....

No tule, tule...

 

... ja sitten se Arvo menee

 

 

Ja kyllä - kyllä vaan - silmiin syttyy tuike ja lämmin hymy leviää Arvon kasvoille, kun kohtaa keittiössä Salmen silmät.

 

 

Liekö johtunut pöydälle katetuista syömisistä... leveä, lämmin hymy...

tiedä häntä, mutta niitä sitten tuli maisteltua, syömisiä... oikein urakalla...
Salme kaatoi välillä kahvia ja voiteli uuden makkaraleivän, laittoi letuille hilloa ja ojensi munkit...

 

Aika riensi.. ja Arvon tuli aika jatkaa matkaa...

Työmatkalla Arvo oli - Salmenkylälle jotainpuhetilaisuutta Arvo oli puuhaamassa..

siinä menisi varman jokunen päivä..kin.. ehkä...

No tuleekos se Arvoo taas käymään, kun asiaa kerran on näillä kulmilla?

 

Niihkyll...