Pohjamaalattu

Viikonloppuna pohjamaalasin osat.
Se oli terapeuttista ja mukavaa puuhaa. Maalin mies haki kätköistään joten sen valikoimiseen ei tarvinnut miettimistä. Vesiohenteinen valkoinen.
Yleensä onnistun sotkemaan maaliin ainakin vaatteni ja usein unohdan vaihtaa jo maalatut ylle, joten niitä sitten suttaantuu vähän joka maalauksella. Nyt oikein varustaudun jo "merkityillä" housuilla ja paidalla. Suojasin pöydän pinnan ja levitin osat ja sitten hommiin.

Kun olin saanu maalattua totesin, että olisi ruuan aika. - Vaan missä ruokailla?  Noo, kyllä yksi ateria kamarin pöydän kulmalla onnistuu, kun keittiössä kuivutaan. (mies ei tykännyt, sillä kun on ihan oma paikkansa pöydässä ja ruoka ei kerrassaan maistu missään muualla. Mutta pakko mikä pakko)
Sitten oli toisen puolen vuroro. Ja siihen se sitten tyssäsi! Suurin osa paloista oli maalautunut kiinni
suojapaperiin.  - Miten ihmeessä? Taas oli kumastelun aika.
Ei auttanut kuin repiä ne irti ja sitten puukolla ja hiomapaperilla yrittää rapsuttaa niitä. Miten hitsin kovin ne olikin jääneet kiinni. Super maalia. Ja minä kun niin varoin ja huolella maalasin reunat ja pielet... ja siitä asiasta se mieskin taisi jotain sanoa, tietysti...

Siihen tuskaantui niin paljon aikaa, että piti ihan nukkua välillä. (Aamukahvi  saatiin nautittua pöydällä, kun osat oli kasssa). Palat sain sitten maalattua molemmin puolin. Ja nyt ne ovat kauniissa pinossa. Vähän niihin jäi paperin palaa kiinni, mutta se ei voisi olla minun taloni, jos se olisi millilleen ja tiptop. Joten tulevassa talossa saattaa olla tapetin alla jokin pieni kupru.