Salme

Tänään on ollut jännä päivä ja töissä ihan mahdottoman vaikeata olla... ootin pakettia ja kotiin pääsyä- ja tulihan se!

Salme

Salmen kanssa kohtasimme ensi kerran kesällä. Ja tuolloin hän ei vielä ollut edes valmis, mutta aivan samantekevää - rakkaus syttyi saman tein. Hän kertoi samalla olevansa: Salme.
Taru ei ollut ollenkaan innoissaan pienen nuken tekemisestä, mutta teki sen kuitenkin. Hänellä oli aivan vapaat kädet tehdä minulle elämää rintamamiestaloon; nuori, vanha, mies, nainen ihan mikä vain - ja miten on Taru osunut täydellisesti - siellä ei voisi asua kukaan muu. Kiitos! Hän on kuin koru.

 

Ja Salme astuu taloon...
Hyväntahtoisesti katsoo, mutta ymmärrän kyllä;
"Jahas, ei siis olko-ovea... uskaltaakos tänne mennäkään..."

Varovainen kurkistus eteisestä keittiöön....

 

 

Ja vinttiin Salme haluaa kurkistaa

 

 Kovin on huteraa täällä tämä meno, kun kaikki kaiteetkin puuttuu - on niin paljon remontoitavaa.

 

Salme istahtaa vinttikamarinsa tuoliin ja kas, kuppi kuumaa on odottamassa..

Niin, Salmen isä on kotoisin Kauppakylästä ja sodan jälkeen hänet heitettiin tänne eteläiseen Suomeen, niin kuin kaikki Kauppakyläläiset, kuin siemenet pitkin jäljelle jäänyttä Suomenmaata.

Salmen isä rakensi sitten tämän talon...

 

 

 Vielä alakertaan - Salme on vähän pyörällä päästään...

 

Salme istuu kamarin sohvalle (miten on tämäkin niin sopiva!) 

 

Salme istuu ja katsoo ympärilleen - vähän huokaisee, miettii, että ei olisi arvannut, että muutaman vuoden päästä on takasin tässä omassa kodossa asumassa. Mutta kun äiti puolivuotta sitten menehtyi sairastettuaan vuoden ja isä oli kuollut jo aiemmin, niin ei Salme halunnutkaan myydä taloa.

Talo ei koskaan ollut tullu aivan valmiiksi, isä oli sodassa haavoituttuaan sairastellut lopun ikäänsä eikä sitä ikää ollut sitten riittänyt kovin pitkään. Sen verran, että Salmen oli saanut aikaiseksi ja talon alulle, pihaan perunavaot ja marjapensaat ja elää oli yritetty köyhässä Suomessa.

Salme istuu ja tuumaa - niin, kyllä tässä pärjää - paljon on tehtävää, mutta eiköhän siitä selvitä.

 

 

Salme on niin täydellisen pieni ja niin kaunis, sopii joka huonekaluunkin ja joka huoneen soppeen - ja niin on luonne ihana ja koko olemus. Iloinen, positiivinen, elämää täynnä ja uskoa, että kaikesta aina selviää ja kaikki kääntyy parhain päin.

Tästä tulikin pitkä rakkaustarina!
Taru - Kiitos!