Trat - trat - trat...

 Syksy oli ihanaa aikaa Salmen mielestä. Oli kuulakasta ja raikasta, värikästä ja jotenkin kovin touhukasta. Myös ympärillä luonnossakin. Kaikilla tuntui olevan puuhaa ja tekemistä ja olihan se tottakin; kaikkien piti varustautua talven varalle. Kuka mitenkin. Ruokavarastoja keräten, pesiä kunnostaen ja vararavintoa kartuttaen... Salmea nauratti, tuntui että Arvokin söi nyt entistä enemmän, ainakin haikaili lettupinoja harva se ilta. No, maistuivathan ne!

Kauniita syyspäiviä olikin rittänyt -  aurinko sai päivisin lämpömittarin elohopean kipuamaan niin, että Miirukin pisti itsensä maate kukkapenkkiin, talon seinustalle ja nautti. 
Salme oli käyttänyt hienot ilmat hyödyksi ja ahkeroinut naapurien marjapensaissa ja kerännyt kaikki ylijäämät talteen. Ja sitten mehustanut ja mehustanut.

Arvo tuuletti maakellaria; yöksi ovet auki, kun lämpötila laski ja päiväksi lujasti kiinni, kun lämpö nousi liian korkealle. Kohta olivat hyllyt täynnä mehua ja hilloja. Sitten pitäisi ennättää metsään katsomaan sieniä suolattavaksi ja juurikkaatkin odottivat ylösottajaansa. Puuhaa riitti ja se oli hyvä se.

Mutta mihin se Arvo oli nyt hävinnyt, kellarin ovi retkotti avonaisena vaikka oli jo päivä pitkällä...

No nyt kuuluu pihasta jotain pörinää.. Kuka sen nyt...

Mitä ihmettä!

Salme on ihan sanaton
Arvo kömpii auton ratin takaa...

Miten ihmeessä sinä ajat autoa, kuinkas sinä osaatkaan...

No kuulepas, kun kovin halvalla sain tämän... ja ajattelin, että onhan se mukava, tiedä mihin sitä mennään tässä... huonot kelitkin tulossa
Ja niin, kyllähän minä ajaa osaan, ihan luvallakin vielä

Salme menee ihan sanattomaksi...
Eikös vaan olekin hieno peli!

.. no osaa tähän nyt mitään...

Katsopas, kun on hienossa kunnossa moottorikin... No mihin se Salme.. 

..No nyt tuolla menee Naapurin Isäntä..
Terve Touko, kuule, tulepas katsomaan, minkä löydön minä tein!

Ja tottahan siihen Touko tulee

ja tarkastettava se on moottoritilakin, tietysti...

kuuntelepas miten hienosti käy, ihailee Arvo ja starttaa auton käyntiin.

No, tähän tarkastukseen ei minua tarvita, tuumaa Salme ja lähtee vähin äänin sisään ja pistää oven visusti kiinni, tulee ihan katkua, savuaakin...

ja pihaan ne jäävät...

yhtä innokkaana molemmat miehet...

Toukolan isäntä ja Arvo, ja suunnittelevat koeajolle lähtöä

Tottahan se kylän Osuuskaupalle pitää käydä, kääntymässä nyt kumminkin, tuumivat  yhteisesti -  ja kohta Salme näkee ikkunasta, kun pihan portista tielle ja alamäkeen kiihdyttää uusi auto ja sen ohjauspyörän takana ikihyvillään hymyilevä Arvo.