Puolukka satoa

Salmen talo kylpee kauniissa syysauringossa

 

 Arvo on komennettu eteisen komeroon hakemaan tuiki tärkeät välineet; mehumaijat - ja aivan, kaksin kappalein...

Puolukkaan on metsät pullollaan ja Salme onkin viettänyt enemmän aikaa metsässä kuin kotona.
Iso osa survotaan sokerin kanssa ja syödään sellaisenaan, mutta puolukkaa riittää jopa mehuksi saakka. Siitä saakin muun muassa hyvää vispipuuroa ja toki ihan janojuomaksi. Onkin terveellistä.

Salme on innoissaan - mikään ei ole ihanampaa kuin mehustaminen, hilloaminen ja ennen kaikkea Salme rakastaa täysinäistä kellariaan jossa pullot ja purkit ovat kauniissa riveissä hyllyillä.

Jotenkin Arvo tuntee aina kaipuuta järjestötehtäviin juuri samoihin aikoihin, kun Salmella alkaa säilöntä aika...

No onkos kellari nyt puhdistettu ja tuuletettu... sinne tulee kohta hyllyt täyteen...

Mopo taitaa jäädä sijoilleen, tuuma Arvo... Salmella tuntuu olevan niin paljon työlistaa, huokaa postia tuovalle Posti-Maurille...

 

(kuvakulmaa täältäkin päin pihaa)

(... jaa.a, pitäisi varmaan nämä ikkunan pieletkin laittaa..)

 

... kellari oli tuuletettu ja putsattu - olipas tyhjäksi vajunut talven mittaan...

... Salme istahtaa ja Maija suhisee jo hiljaa hellalla... kohta alkaa mehustuminen...

Niin, kyllähän se olisi mukava saada tämä talo aivan kuntoon, tuumaa Salmekin - monta olisi vielä ikkunaa viimeistelemättä ja vuorilautoja ja räystäitä - olisi se näyttelykin talvella... jospa siihen mennessä tulee tässä vähän luvattua Salmelle -Tampereella tavataan!

Salmenkylän markkinat

Salmenkylän Osuuskaupan kulmalla oli torin tapainen ja näin kesällä siellä järjestettiin aina  pienimuotoiset markkinat.
Sinne oli tapana mennä koko päiväksi; tapaamaan ystäviä, viipyilemään ja turinoimaan. Martat keittivät hernekeittoa jota totta kai käytiin syömässä ja kahvit juotiin Osuuskauppiaan kaupalla. Kauppiaan rouva paistoi aina rinkeleitä markkinapäiväksi kahviin kastaa.

Sinne oli tapana myös pukeutua asiaan kuuluvasti ja Salmekin oli hankkinut oikein Ompelijattarelta kesäkuosisen hatun, siihen kuuluvan kassin - ja Arvolle tietenkin omansa...

Kuule, onko tämä nyt pakko laittaa... kun se lippalakki olisi niin kotoisa ... onko tämä ihan välttämätöntä... se lippalakki on kuin vähän juurtunut minun päähän...
Juu, Salme oli ehdottomasti samaa mieltä; juurtunut oli!
Kyllä, kyllä, pitää se, se on oikein hyvä. ... No mennään nyt... Kohta on kaikki jo siellä..
Mutta...  yrittää Arvo vielä... mutta ei auta, Salme on ehdoton..
(Kiitos Erjalle kesälahjasta, Salme on äärettömän iloinen!.. ja Arvokin :)

Salme oli hankkinut uudenlaisen ruokintalaudan pihan linnuille.
(Susanna käsialaa, kiitos!)

Ja päivästä vierähtäessä pitkä pätkä, palaavat Salme ja Arvo kotiin.
 

Mustikoita oli Salme halunnut laatikollisen. Niitä olisi kyllä ollut metsässäkin - Arvo huomautti. Turhaa rahan haaskuuta, kun ilmankin saa. Tästä oli mutissut puolen matkaa..
(Kiitos Mirjalle mustikoista, Nam!) 

Salme pyysi laittamaan mustikat pihapenkille - haki pari kulhoa ja aikoi perata mustikat saman tein.
(Kiitos ihanista kulhoista Saaralle!)

No niin, vai tällaista täällä sillä aikaa, kun vein tavarat sisälle....
Salmen mukana oli markkinoilta tullut jälleen uusi asukas - Aasi!
Mihin täällä joutuu näiden kanssa - tuumaa Arvo.
Saakohan nämä elikot  talveksi Naapurin Isännälle. Ei tähän pihaan mitään navettaakaan voi ruveta laittamaan... Pitääkin ensi tilassa kysyä, ettei se Salme keksi vaan sitä rakennusurakkaa.

(Kiitos Minnalle - Minnan Minit, ihanasta Ritarit-kahvipannusta jonka teki toiveiden mukaan!)

Salme ryhtyi mustikan perkuuseen. Paljon niissä ei töitä ollut, kovin oli puhdasta marjaa.
Aurinko paistoi - olikin saatu oikein mukava kesäkeli markkina päivälle.
Salme oli illalla paistanut kakkupohjan ja samalla kun kävi keittämässä kahvit, täytti kakun. Kesäisesti mansikoilla.
Tällä välin Arvo oli nostanut kamarin pöydän pihalle - ja itselleen lepotuolin.
Kahvi on valmista - Arvoooo

No onpa sillä nyt sikeät unenlahjat...
(kiitos ihanasta kesäisestä kakustakin Mirjalle)

 

 

 Aurinko paisteli mukavasti, kahvi tuoksui ja pihan ruokalaudalla käyvät lintuset pitivät ääntään.
No, nyt se hattu kyllä on käytössä, ihan vapaaehtoisesti.... Hatun reunalle istahtaa vihreä ja komea kärpänen - no, istukoon nyt siinä, tuumaa Salme ja aikoo leikata ison palan kakkua...

 

Suvijuhlat 14.6.

Salme oli niin innoissaan jo heti herättyä.
Päivän askareilla oli jalka kovin kevyt, hymyilytti ja vähän hyräilyttikin.

Iltapäivällä alkoi sitten valmistautuminen. Käytiin Osuuskaupalla saunassa, tukkaa oiottiin ja pistettiin kiinni, kaapin kätköistä etsittiin heiluvahelmaista mekkoa ja sitten Salme kopisteli vintistä alas ja samaa kyytiä verannalle ja oli valmis lähtöön.
Arvoooo, missä sinä kuppaat?!

 

Nyt meennään! Linjuri tulee ihan justiin, enkä haluaa myöhästyä... aina saa tuota miestä odottaa...
(Kirveliköhän vielä tuliaisten puute)

 

 

No nyt pistetään juoksuksi!

Ja niin lähtivät mäkeä alas, ehtivät ja nousivat linjurin kyytiin. Hymyssä suin lähtivät.
Suvijuhliin.

Siellä olikin väkeä vaikka ja kuinka! Orkesteri oli vallan upea;
"Laimi Lyydia ja Kaipuun Kavaljeerit"
ja tango soi sitten upeasti...
Ja pokkasi se Arvo, pokkasi, vaikkei ollutkaan mikään parkettien partaveitsi..

 

Ja ilta jatkui, keinui, jatkui

 

 

Ja välillä käytiin katsomassa kokkoa..

 

 

se oli koottu rannalle ja olikin komea!
Kokolta käytiin Rysän baarissa... virvokkeilla - ja Arvo osti pienen Mesimarjaliköörin...

 

Ja taas kutsui tango...

 

 

...ja välillä käytiin virvokkeilla Rysässä, ja Arvo osti pienen Mesimarjaliköörin...

ja sitten Salme halusi taas lavalle

 

 

... ja Rysään.. ja
Arvo osti pienen Mesimarjaliköörin...

 

... no hupsis, rappu taisi olla meren kastelema..

 

Ja auttava käsi oli lähellä, tukemassa liukkaalla rannalla...

...musiikki vei, oli hyvä olla lähellä... ilta hämärtyi... aallot loiskivat rantalaituriin..

 

 

Huuuooomeentaa!!... herräääätyyys

Salme ponnahtaa aivan säikähtäneenä istumaan.. voi kun huimasi...
Rapussa kuului huudon lisäksi kolisevan..

 

..

No huomenta...

 

....tässä olisi aamukahvia, maistuukos?..
hmmkhömm minunkhö Mesikhömmmarjani,,

Alkukesän päivä

Salme oli odottanut Arvon kotiin tuloa ja vähän itselleenkin yllätyksenä oikein ikävöinyt.
No, sitten oli tullut päivä jolloin Posti-Mauri aamutuimaan kyyditsi Arvon mopon tarakalla kotiin linjuripysäkiltä.
Ja sinne hävisi vinttiin ja petiin  koko mies.

 

Salme puki ja lähti alakertaan

Antaa miehen nyt sitten nukkua... matkaväsymystään...

 

Salme suunnitteli, että leipoo kakun Arvolle. Kotiinpaluun kunnniaksi..

 

mutta ei pysynyt munatkaa ehjinä...
nyt harmitti jo

aurinko näyttää tänään paistavan...

onpas pölyinen tämänkin muratti...
Ei, kahvikuppi mukaan ja pihamaalle hakemaan parempaa tuulta!

... voi sentään, lempikukat kielot ovat avautuneet

... mitä kuuluu kanoille, huomenta

ooohhon, aurinko jo lämmittää

siinäpä oli talonseinustalla mukava haistella keväistä aamua

kevät töitä olisi vielä tekemättä

mikäs vaahteraa vaivasi, huonosti kukki eikä vielä näkynyt lehtiäkään

 

kasvihuoneessa oli omaa elämää

 

ja paljon tekemistä

 

aika kiltisti olivat elikot antaneet pihan kukkien olla rauhassa

 

jaa-a, tästä se päivä taas lähti käyntiin...

ja oli tullut se Arvokin...

 

 

Mitä Salmelle kuuluu

Nyt on Kauppakylässä hääritty viime ajat ja tuli jo ihan kamala ikävä Salmea ja oli pakko oikein katsoa mitä Salme puuhailee...
No niin, pihalla lötköttää keväisessä kukkapenkissä emakko. Punainen, hauras ja tuntematon käärmelaji luikertelee kohti portaita...

 

... ja kellarin katolle on ilmestynyt vuohi sekä pelargonioita. Ja toinen possu selkeästi yrittää vaania vuohta!

No jos toinen possu oli tämän vuoden joulukinkku jota Salme ei raaskinut pistää uuniin, niin onkohan tuo toinen sitten seuraavan vuoden. Taitaa joulupöytään tulla pelkkää kalkkunaa, tai joulukalaa.

Oikeastaan tuo vuohi näyttää tuolla kellarin katolla ihan söpöltä pelargonioineen. Taitaa käydä niin, että jonkinmoinen eläin-, tai karjasuoja on pystytettävä ennen ensi lumia.
Asettelut ovat Efen 3v aikaansaannoksia. Mukava, että talo ja sen elämä ei ole jäänyt ihan paikoilleen :)

Salme se haikailee ikkunassa... Arvo on lähtenyt Leningradiin ja viipyy siellä työmatkallaan ainakin kuukauden...
Onneksi pääsee pihatöihin, tuumaa Salme!

Se on kevät!

Salmella oli joulu korjattu pois ja kevättä otettiin vastaan.
Pääsiäinen oli siinä keskellä kevättä ja sen tienoo rauhoituttiin ja nautittiin herkuista ystävien kera.
Osuuskaupalla käytiin syömässä lammasta ja Naapurin isännällä toinen. Posti-Mauri kävi kylässä puolestaan Salmella ja silloinkin laitettiin lammasta - ja mämmiä.

Nyt oli Salme kattanut kamariin ihan vain heille kahdelle - lihapullia.
Arvo arveli ettei saataisi enää syödä yhtään lammasta ilman ettei itse alkaisi määkimään.
 

No, otahan nyt lihapullia - jälkiruuaksi on pääsiäiskakkua ja sinä saatkin keitellä sen kanssa kahvit...

.. ja Salme istahti ruuan jälkeen sohvaan odottelemaan...

.
Aurinko oli ruvennut paistamaan...
keittiöstä kuului pannun kolinaa..
ulkona puutarha heräili ja Salme mietti, että arjen alettua oli mukava
lähteä katsomaan mitä sinne kuului...
Kevät oli sitten ihanaa aikaa!