Tästä se lähtee!

Kun mielessä on elävänä ollut pitkään Salmenkylän Osuuskauppa jossa Salmekin käy ostoksilla, soittamssa Iitukalle ja saunassa, niin onkin
haastetta saada se ilmiinnytettyä sellaiseksi kuin se mielessä on ollut.

Jostain on vain lähdettävä.
Tämä ei ole numeroituja Rintamamiestaloja, mutta sen talon osien prototyypejä yhteen koottuna.
Kaikkia osiakaaan ei ole, joten haastetta puutavaran sahaamiseen tulee, mutta...
Hyvin ne toimivat ja niistä tulee vielä hyvä Osuuskauppa.

Jos välikatto on  jo kiinni, niin ei auta kuin porata pieniä reikiä ja sitten puukon kärjellä painella välit auki....

Aukko!

portaita kuivumassa

 eiköhän niistä vielä portaat tule...
Osuuskauppiaan eteinen, onkohan portaiden alla pieni toimisto?...

 ... ja etuseiniin sahasin suuret näyteikkunat....
ja alakerran huoneiden välisen oviaukon suurensin niin, että on helppo asiakkaiden siirtyä kahden huoneen väliä...

Talon pienemmät ikkunat alhaalla tulee varmaan kiinni, niin saadaan kauppaan hyllytilaa.

Sitten vaan pintoja ja hyllyjä ja kuisteja ja portaita ja... 

Onpa ihana pitkästä aikaa tehdä taas ihan alusta!

Hyvää Pääsiäistä!

Salme tekee pääsiäis siivouksen. Asettelee rairuohon kamarin pöydälle ja saamansa virpomaoksat maljakkoon, jossa on jo aiemmilta vuosilta ystävältä saadut koristeet.

Sitten aloitetaan pääsiäislampaan valmistus.

Salme maustaa sen hyvin ja pistää sen valurautapataan.

Se saakin kypsyä yön yli rauhassa, lempeässä lämmössä, kannen alla ja

se on sitten  herkkua.
(vaikka Salmea aina vähän häiritsee ajatus pienestä karitsasta)

Kun lammas on uunissa, Salme suuntaa takaisin kamariin...

Oohhhoo - talo on siivottu, lammas uunissa

ja nyt on hetki jolloin kaivetaan kirja esiin, oikaistaan sohvalle
ja odotetaan, kun kahvipannussa porot laskeutuvat.
Kahvia kyytiin odottaa pieni pääsiäis kakku.
Salme aikoo syödä siitä niin suuren osan kuin vain jaksaa...

Porraspielessä narsissit toivottavat kulkijoille Hyvää Pääsiäistä!

Kotona ollaan

Palmusunnuntaihin kuuluu virpominen. Trullit käyvät hyvää terveyttä ja onnea toivottelemassa,
tai vähän kai kiristämässäkin... vai kuinkas se menee..
No, Salme pitää virpomisesta ja pääsiäisen odotukseen kuuluu maljakkoon laitettavat
virpomaoksat.
Onneksi oli Salmenkin portille pienet virpojat löytäneet tiensä. Namit vaan olivat hukassa
joten palkka pitää suorittaa vähän jälkikäteen.

Tässä on Salmen portti ja kukkapenkki jossa jo kukkiva liljat ja ruusupensas (näyttelyyn valmistuivat)

Arvo kömpi vinttiin ja pisti itsensä maate.

Salme on iloinen pääsiäisvirpojista

ja toivottelee mukavaa pääsiäisen aikaa;

Tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks!

Kiva kun olet kotona!

Rintamamiehentien eloa

Näyttely on avattu - pitkä ja upea Rintamamiehentie on saanut varrelleen 34 upeata taloa. 

Ja talojen pihat jotka ovat vaihtuvassa vuodenajassa.

Salmen talon portti

Salme ja Arvokin jäivät näyttelyn ajaksi paikalle  - ennakkotiedoista poiketen. Ja näyttelyä laittaessa viettivät siellä jo avajaisten vastaisen yön paikalla.
 Myös Urkin talossa oli Urkki ja Irma kotosalla, Terttu ja Kerttu, Juhani ja Anneli... ja monessa muussa talossa samoin, oltiin kotosalla.

Onkohan vietetty kovatkin etkot, kun aamulla oli pihahiekkoja

esittelyverhouksella ja kovin kummallinen tunnelma... 

Rintamamiehentien mutkassa on muuntaja Hengenvaara ja sen vierellä Urkin talo, numero 63.
Mitähän näyttäisi kapungin mittamiehen mittaukset - kovin näyttää Urkin piha-ala leivinneen muuntamolle päin, kuten roskis...
Tien mutkassa on myös pysäkki.

Salme jotenkin intoutui muisteloissaan ja puhui Iitukasta ja Arvo käsitti, että nyt on tulossa ja kiirehti linjuria vastaan.

... vaan eipä pysähtynyt linjuria ja tullut Iitukkaa...

... jaa, mutta mitähän se Urkki puuhaa - pitääkin käydä katsomassa...

Näyttely jossa on 34 rintamamiestaloa, kolme kerrostaloa, Satumaailma, upean Maria Malmströmin lavasteita Annelin ja Onnelin elokuvasta ja  Marian tekemiä esineitä näytillä

sekä Nukkekotiyhdistyksen perustajan, Päivi Variksen luoma maailma jossa elämän iloisesti ja  kirjavasti Päivin tekemät upeat nuket touhavat niin, että väkisin tulee hymy huulille.
Ei kun Verakarantaan!

Mikä joululahja!

Ennen joulua oli Salme saanut paketin Maijalta, Pirren Äiteeltä ja kun tunnollinen oli,
oli pistänyt sen visusti piiloon ettei kiusaus avata ennen aikojaan olisi käynyt liian suureksi.
Sitten oli joulu tullut - ja joulu mennyt...
ja jossain kohtaa oli Salme muistanut pakeitn - mutta ei enää muistanutkaan mihin sen oli laittanut.
Se oli hukassa... Loppiaisena oli korjailtu joulukuusta pois ja Arvo vienyt vintille koristeita.
Ja kesken siivoilun oli huhuillut Salmelle alakertaan, että vintillä oli jokin paketti, mitä se pitää sisällään. Sen kummemmin asiaa miettimättä Salme vain tokaisi, että no avaa ja katso.
Ja Arvo oli avanut ja katsonut.  Ja varovaisesti kömpi rappuja alas ja huusi Salmeakin katsomaan...

No voi hyvänen aika!!
Sielläkö se paketti olikin?!
Ai että, mitä ihmettä sieltä tulee!
Mikro uuni.. älä vaan nyt pudota...

Voi mahdoton, miten se Maija... miten tätä oikein käyttääkään... Katsopas, on suojakupu ja kaikki...
voi ihmettä kerrakseen!
Mutta miten se mahtaa, onkos ollenkaan terveellistäkään.. voi sentään.. hyrisee Salme
tyytyväisenä.

Jaa-a, sitä siirrytäänkin sitten nykyaikaan ihan kerralla - ai miten tuossa on kätevä lämmitellä lihapiirakat... oi, oi ja sinne väliin kuule Berliinimakkarasta aimo siivu...
ja Arvo jo nieleksi..

Maija Kekäle <3 Kiitos <3

Salmen talossa onkin vihdon valot joka huoneessa....

Lamppuja Salmelle

Syksyn myötä pimeys on saapunut, Salmenkylälläkin on mustaa ja pimeää,
kun ei ole satanut lunta. Siellä täällä pimeässä loistaa talojen ikkunoista valot.
Pari niistä kuuluu Salmelle....

...kuistilla vielä ilman varjostinta..

ja Salmella uutuuttaan hohtava hattu! - nimensä mukainen; sen reuna hohtelee - näkyypä hyvin, kun odottelee pimeässä pysäkillä linjuria... Hattu on lahja Leenalta, Kiitos kamalasti!

Salmella on ollut keittiössä valo - silloin kun se on pysynyt katossa... Tuskailin asian kanssa, kun on vaikea "valmiiseen" kattoon naulata, tai porata mitään ripustus koukkua tai muuta. Teippi ei pysy, kiinnitysvaha ei pysy... kunnes ihana vävypoikani antoi vinkin; olin jostain ostanut sellaisen pehmeän ja taipuisan arkin jääkaappimagneetteja Efelle ja kun isänsä niitä irroitteli, sanoi, että tästä saat  leikattavaa magneettia  johonkin pieneen... älä heitä pois...

Leikkasin siitä pienen pyöreän palan, oli helppo leikata - ja liimasin äkkiä kyhäämääni lampunvarjostimeen. Olin pujottanut lampun aukosta ensin ja sitten päällystin kankaalla aukon pienemmäksi ja tähän laitoin pienen reiän  - johdon kokoisen ja halkeaman reunaan, josta taivutin sen  johdon ympärille

Kamarin kattoon toinen... liimasin pienet magneetit kattoon, ja hupsis, nämä kestävät oikein hyvin 

Ainakin tämän painon kestää; lamppu ja varjostin. Toinen on jonkin pullon muovikorkki ja toinen on kertakäyttöpikarin jalkaosa josta leikkasin osan pois, olisi ollut muuten liian suuri.

Ja tässä tätä mukavaa leikattavaa materiaalia...

Johdot laitan pintavetona niin kun ennenvanhaa oli tapana ja kiinnitän vahalla, Tacky Waxilla -
 niin saan irti kun tarvii...

Salme on siirtänyt pelakuut kuistille talvehtimaan...

Kurpitsa sato kerätty, alkaakin säilöminen, saa joulupöytään kurpitsasalaattia ja pikkelsiä....

 On alkanut aika jolloin pihalla ei paljoa voi enää tehdä ja siirrytään sisälle... kirjat odottavat, käsityöt ja tunnelmointi kynttilöitä poltellen...

Ja amarylliksen sipulit ovat innostuneet kukkimaan, näissä on mennyt ajoitus pieleen, mutta Salmea ne ilahduttavat jo nyt  - ei sen väliä, joulu tahi ei, kauniita ovat (ruukku on Tarun tekemä samoin omenakulho - ihanat!)

 Mukavaa syksyä ja talven odotusta!

Syksyn puuhia

Salme oli komentanut Arvon ulos - ja ränni- ja tynnyrihommiin.
Pitkään oli Salmen talo ollut rännittä ja vedet ropissee pitkin kattoa ja ripsunut milloin mistäkin niskaan, tai kukkapenkkiin.
Ja hyvää kasteluvettä meni aivan hukkaankin.
Nyt oli Arvo saanut hankittua pari tynnyriä.
Niitä sitten siirsivät pihalla oikein hiki päässä Jampan kanssa.

Niin, Jamppa oli kylän omia miehiä. Jotenkin tutustunut Arvoon ja mitä enemmän Arvon kanssa jutteli, sen enemmän ihaili. Nyt oli ruvennut ilmestymään pihapiiriin milloin minkin asian varjolla.
No, siinä on hyvä kaveri räystäs hommiin, totesi Salme ja komensi molemmat miehet ulos.

Kyllähän sitä kaksi miestä äkkiä pari tynnyriä siirtää

No niin, siinä se on ja tukevasti kiilattu kivillä vaakaan.

Onkos tämä nyt hyvin alla - eiköhän, kyllä se tynnyriin lorisee 

Sillä välin sisällä Salme puuhasi syksyyn kuuluvaa tärkeätä päivää - se on  kaalikäärylepäivä.

Se on päivä jolloin keitetään kaalinpää poikineen,  keitetään
riisipuuroa ja paistellaan jauhelihaa ja sitten siirapilla ja voilla voidellaan
ja rauhassa paistellaan kauan, hiljalleen pehmeiksi ja maukkaiksi.
Silloin on lupa syödä survotun puolukan ja hilloin kanssa niin monta kuin vain jaksaa.
(tässä kaapissa on Saaran tekemät upeat emalikulhot, kuten allakin Saaran taituroimia vuokia)

Salme sai Saaralta (Vallineva) niin upeita vuokia, että heti oli ryhdyttävä kaalikääryleiden paistoon.

Ja uusi yläkaappi - hmmm. Salme ei sanonut tästä mitään.....