Miehet!

Aamukahvin jälkeen miehet nousivat ylös yhtä aikaa ja marssivat ulos - myös yhtä aikaa..

ja sen verran päättäväisen oloisia oliva molemmat, että tytöille tuli kiire selvittämään mitä ihmettä niillä oli mielessä

 

Jotain ne mittailivat ja viittilöivät...

Ei kai ne rupea tikkakisaan...

.

 

Ei - nyt ne sovittelee kypäriä...

 

 Juu, kyllä ne taitaa lähteä mopoilla...
Osuuskaupalleko?

No ei, Arvo ja Urkki hurauttivat metsikön halki ja sen toisella puolen olevalle Arvotalolle - Hengenvaaralle. Olivat miehet kyseisestä paikasat puhelleet jo illalla ja Urkki oli kovinkin kiinnostunut kyseisestä historiallisesta rakennuksesta....

 

Tämmöinen tämä...

Sain tämän kunnalta vuokralle, mutta nyt rupeaa tämä kontrahti täyttymään..
Siirtävät koko pytingin pääkaupunkiseudulle. Olen täällä tätä kortteeria pitänyt tähän asti ja

nyt olisi sitten taas asunnon etsintä edessä...

Olihan se tiedossa jo kesällä, kun tämän vuokrasin, mutta niin sitä ajatteli, että syksyyn on pitkä aika... ja Salme - niin - kaikki on niin kovi kesken sen Salmenkin kanssa... Mitä lie tullut siihen väliin hidastetta... ja Arvo katsoon pitkään ja puntaroivasti Urkkia.

 

Tänne on mukavasti mahtunut koko kirjasto - nyt se pitää pakata ja siirtää varastoon Naapurin Isännälle.
Kuin myös kaikki tämä tutkimustyön paperitkin...
Ja kaikki mitä olen tuonne vintille tallettanut...

 No jo on - tuumaa Urkkikin....

 

Mutta Arvolla oli yksi asia mielessä, kun Hegenvaaralle ajelivat...

Juu, tämä on oikeen hyvä..

 Ja sitten kiireesti takaisin talolle...

Jaa-a miten tämä nyt rakentuu... Eeei, kuule Urkki, ei sinne niin vaan mennä....

Urkki on sitä mieltä, että kyllä vaan, mennään...

Siellä on se mustarastaan pesäkin, teki uudet munat

Kuule, jos minä kiipeän tänne päähän...

Tytöt katsoo ikkunasta...

Ei hyvä ihme, mitä miesten touhuja...

 

Älä Arvo sinä kiipeile...

Eeeei... Urkkiiii

Soitetaankos palotalolle... Arvooo, nyt ajat Osuuskaupalle soittamaan...

 

Voi tätä ilon päivää

Sienimetsästä oli tultu ja kotimatkalla Salme ja Arvo olivat sanailleet kumpi alkaa sienten perkuuseen
ja kumpi mustikoiden.
 Lupasivat vetää perillä pitkää tikkua… ja lopuksi Arvo kehui, että hoitaa molemmat.

Tuskin oli korit saatu sisään, kun pihamäestä kuului mopon ääni…
ja se ei ollut Posti-Maurin mopo se!

Saaaalmee!   - kuuluu niin iloinen ja tuttu ääni… 

Ja voi tätä ilon tunnetta, ei meinaa pystyssä pysyä kumpainenkaan… korkokengät ….

lämmin halaus… ja niiiiiin paljon kerrottavaa – ja kysyttävää…

Ja sitten Salme on Urkin halauksessa.

Katsoo vielä pitkään silmiin ja pitää olasta. Samoin kuin viimeksi…
Ja kun Salme katsoo Urkkia silmiin, Salme ymmärtää, että ystäviä he voivat olla – erittäin hyviä ystäviä, ja
samalla suuri lämpö ja rauha leviää Salmen rintaa. Ja mieleen vilahtaa tunne  Arvon lämpimästä kädestä joka auttaa yli pienen puron marjametsässä…
Salme katsoo vielä ja hymyilee Urkin silmiin ja kääntyy sisälle – Iitukan kanssa rienetään kahvin keittoon…

Ja koko ajan on siinä lähellä  Arvo...
Arvo katsoo Urkkia – niin että tämä....

 …. Ainakin sillä on kirkas ja suora katse….

 

…. ja kovin luja ja lämmin on käden puristus… Tämä on rehti mies.

Mieli kahtaalla - onni yhtäällä

Satoi vettä. ..  Salme istahti kuistille pitämään sadetta johon se mukavasti rummutteli katolle. Rauhoitti.

Salmella oli mukavia suunnitelmia. Ja työlistaa niitä varten sekä hankittavia asioita piti kirjoittaa ylös, että kaiken varmasti muisti. Mustaan vahakantiseen vihkoon niitä oli hyvä laittaa jotta kaikki tärkeä tuli ajoissa tehtyä, mutta niin oli levoton olo ja mieli...

 

Iitukkalla oli vieraana Urho-Kalevi.
Sama Urkki oli markkinoilla pyöritellyt Salmea... heitetty tikkaa, naurettu ja juteltu - katsoi silmiin ja matalalla äänellä pehmeästi puhui kauniita, hipaisi kädestä, kosketti olasta - osasi  asettaa sanat ja asiat niin, että Salmen oli mieli pyörryksissä tullut kotiin.
Ja nyt se hurmuri oli Iitukan luona. Ja heillä kuului menevän niin romanttisesti. Niin romanttisesti, että aamulla oli sitten ollut naapuripitäjän lehdessä - kuvien kera. Posti-Mauri oli vartavasten tuonut ja kysynyt, että onkos tämä se sama Iitukka joka täällä oli talvella? Oli niin jäänyt Posti-Maurinkin mieleen.
Kyllä Salme oli niin iloinen Iitukan puolesta, mutta kummasti se oli levotomaksi tehnyt.. pakko oli Salmen myöntää. Enemmän mitä Salme oli osannut edes ajatella.  Nyt pitäisi vaan ruveta ajattelemaan tätä omaa arkea eikä antaa minkään mietteen sitä sotkea!

Mustikkaan, metsässä ne asiat selviävät. Osuuskaupalta oli Salme ostanut toisen poimurinkin. Arvolle.
Pitääkin pyytä Arvo metsään mukaan.

 

Aurinko paistoi seuraavana päivänä ja Salme oli aamulla varhain laittanut eväät kuntoon ja lähdettiin metsään.
 Oli kuljettu mättäältä mättäälle ja kovin oli vähän mustikkaa. Sen verran kuitenkin, että niistä piirakka saadaan, tuumasi Arvo. Ja vielä näissä on ihan makua.
Puolukkaa näyttää tulevan sitten enemmän - sanoo ja harppoo kalloille päin. Kahvia tekisi jo mieli.

Salmella oli villasukkaan pistetty pullo täynnä kahvia. Pysyy hyvin kuumana.
Sieniäkin oli saatu mukavasti, vähän kanttarelleja ja enemmän tatteja. Niistä saa maukkaan muhennoksen, "vai voikos tattia suolata" - kysyy Arvo - "voisi laittaa sitten tarjottaviin, eikös vaan?"
Niin, voisihan sitä...
Hörppää kahvia ja haukkaa leivästä..
Aurinko kutittaa nenänpäässä ja vierellä sirittää sirkka.
Metsä tuoksuu. Siinä onkin hyvä tuoksu, sade voimistanut ja nyt aurinko herättelee ilmoille.
"Katsohan Salme, tuonne hakkuaukiolle onkin nousemassa komea vatukko.
Sieltä saadaankin jo ensivuonna komia sato."

Ja Same katsoo, samaan suuntaan - niinkuin elämässä yhdessä katsoa pitää...

 

Kauppareissulta

Salme ja Arvo kävivät Osuuskaupalla, Salmen koriin päätyi jauhoja, korppuja ja näkkileipää, punaista maitoa ja etenkin sokeria jota nyt tuntuukin kuluvan ja vielä perunajauhojakin.

Salme aikoi keittää illalla viinimarjoista kiisseliä.
Arvon suussa maistui jo makea kiisselli...

 (paketit ovat Helena Lastumäen käsistä!)

 

Osuuskaupalle oli tullut Salmelle paketti. Se ei ollut mahtunut aamu reissulla Posti-Maurin kyytiin ja Arvo otti sen oman moponsa tarakalle.

Paketti oli suuri ja kaunis... mitä ihmettä...

 

Salmella oli kotona maija valmiina ja kun sai marjat kiehumaan, voi keskittyä pakettiin.

 

 

Arvo kantoi paketin sisään ja Salmen avattua kannen, sieltä paljastui...

 Arvo oli ihan yhtä uteliaana kuin Salme...

Voi katso nyt - ihanat patalaput, nämä ovat niin ihanat etten raaski niitä heti sotkeakaan, pistän nämä alusiksi pöydälle...

Mutta katsopas Salme, mitä täällä on vielä..

 

Voi...

Rasian kannessa sydämenmuotoinen aukko ja sisällä ihana sydämenmuotoinen kirjanen....

 

voi tähän minä talletan kaikki ihanat kuvani....

 

Krhööm, niihh... kaunis, kaunis... (MuttakeneltäSalmeonsaanuttuon?!)

Voi ihana, Kaukorannan väelle ja Leena-Annelille lähtee yhtä sydämenmuotoinen tervehdys ja iso kiitos!

 

Pyöräilyä kesäiltana

Salmea oli jo pitkään ihmetyttänyt mihin Arvo aina hävisi...
Arvohan tuli Salmenkylään suoraan Salmen taloon kotimieheksi, kun Salme lähti Iitukan luo juhannusvierailulle... ja oli hoitamassa kanoja markkinoiden aikana... ja itse asiassa Arvolla on
Salmen yläkerrassa peti jota ei ole korjattu pois ja usein Arvo sinne jääkin yöksi, mutta nyt etenkin markkinoiden jälkeen Arvo on yhä useammin hypännyt mopon selkään ja huristellut matkoihinsa, viipynyt päivän, toisen ja joskus ihan montakin.
Salme on ollut kovin kiireinen kaikkien marjankeruun ja mehustamisen ja markkinahumun keskellä ´(ja ei vähiten hurmaavan markkinaseuran, charmantin Urho-Kalevin) että ei ole ennättänyt Arvon asioita kovin miettiä, mutta nyt kun on suurimmat kiireet hiukan hellittäneet on Salme ennättänyt tätäkin asiaa pohtia...
Arvolla oli kyllä jokin vuokra-asuntokin Salmenkylässä... mutta toisaalta kun Arvo nyt paljon oli ollut täällä... niin missä se Arvo nyt sitten aikaansa vietää?

Arvo oli ostanut mopon. Polkupyörä oli Arvolla myös, mutta Posti-Maurilta oli Arvo saanut mopon edullisesti osettua ja sillä se sitten huristeli.
Pyörä oli jäänyt Salmen kustin seinään nojalleen.
Eihän Salme Arvon vauhdissa pysynyt, että olisi perässä osannut mennä - normaalisti, mutta nyt oli ollut jo monta viikkoa satamatta ja niin turkasen kuumaa, että kaikki oli kuivunut karrelle.
Myös hiekkatiet. Niillä ei tarvinnut kuin hipsuttaa, niin jo taivaalle nousi komeata pölypilveä. Ja sitä pilveä Salme nyt aikoi käyttää hyödykseen.
Kun Arvo sitten aamukahvilta oli hypännyt moponsa selkään, huristellut mäkeä alas ja kurvannut menemään, oli Salme hypännyt Arvo pyöränselkään ja lasketellut perään. Ja sitten vaan silmä tarkkana katsomaan hienoa pölypilveä joka oli jäänyt raitin ylle leijumaan.
Ja niin tuli Salme vanhan muutajan kulmalle...

 

pyörä tähän ja sitten kurkataan...

 

 

Arvasinhan... Arvon mopo

 

 

 mutta mitä ihmettä täällä vanhassa muuntajassa Arvo tekee..

 

ja mitä ihmettä täällä on...

 

ja mihin nämä raput vievät...

 

 

 varovaisesti Salme kapuaa ylös..
Voi sentään.. tuohan on Arvon salkku...

 

ja mikä kaunis tytön kuva on tuolla seinällä... onkos se ihan peti... siinä alapuolella
Ja se tytönkuva ei ole Salme, Salme huomaa... ja sen huomaaminen ei tuntunu ollenkaan hyvältä...

 

ja vielä raput ylös.. kyllä se on mentävät loppuun saakka, tuli mitä tahansa vastaan - tuumaa Salme ja lähtee kipuamaan jälleen yhtä kerrosta ylöspäin

 

ja mitä sieltä löytyy...?

 

 

... sieltä löytyy Arvo!

 

 

ja kokonainen kirjasto!?

 Aaaiih Salme...

 

Mitä ihmettä sinulla täällä on? -Salme ihmettelee..
Kirjoja, papereita, kirjoituspöytä, kone...

Niin ja siellä alhaalla oli petikin - ja jonkun tytön kuvakin seinällä...
(sitä ei Salme olisi mitenkään halunnut sanoa)

Niih,, tuota,, kun tässä on vähän semmoista hommaa,,, ja niinkuin vähän niinkuin tuota työtäkin.. niitä järjestön asioita,,, ja khmrmh niinkuin vähän ystävyyskuntien yhteistyötä... niih tuota, - jaa-asekuvasittenonminunedesmennytäitieikösSalmetunnistanuthhh...phuuu...

 

Ai, äiti..